Terveeseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin kuuluu, että poliitikkojen ja tiedotusvälineiden välillä on jännitettä. Sen puuttuminen ei olisi kummallekaan osapuolelle hyväksi.
Tämä jännite on nyt purkautunut molemmin puolin ylilataukseksi mittasuhteiltaan ei niin järin suuressa asiassa. Kohu lähti liikkeelle Alma Median Helsingin-toimituksen ministereille ja konkaripoliitikoille tekemästä kyselystä, pitäisikö entisen DDR:n salaisen poliisin Stasin vakoojatietoja sisältävä ns. Rosenholz-aineisto avata tutkijoille. Hallituksen ministerien enemmistö ei vastannut kyselyyn.
Julkisuudesta näyttää tulleen Vanhaselle pysyväisongelma. Näin pääministereille yleensä käy, sitä herkemmin, mitä pidemmäksi valtakausi venyy. Tämänkertaista kohua paljon huolestuttavampi oli kuitenkin Vanhasen kesäkuinen lausunto, ettei ministereiden tulisi lausua julkisuuteen mitään keskeneräisistä asioista. Tuolloin hallitus oli joutunut ahtaalle päivähoitomaksukeskustelussa. Tuo lausunto oli outo yritys suitsia yhteiskunnallista keskustelua.
Kyselyn painoarvoa lisää kieltämättä se, että Rosenholz-aineisto on kuuma peruna hallitukselle ja etenkin sisäministeri Anne Holmlundille. Ministerin mukaan suojelupoliisilla ei olisi aineistoa, jonka sanotaan sisältävän suomalaiset Stasi-kontaktit. Helsingin käräjäoikeuden päätöksen mukaan aineisto on kuin onkin valtiolla. Ulkoministeriö oli jo vuonna 2000 sitä mieltä, että aineiston voisi avata tutkijoille.
Kun on kerran neuvomaan lähtenyt, Vanhanen voisikin seuraavaksi patistaa ministeri Holmlundia tulemaan julkisuuteen. Suojelupoliisi kuuluu sisäministeriön alaisuuteen. Näin tulisi noudatetuksi myös pääministerin ohjetta, että kukin ministeri vastaa, eli myös tiedottaa, omasta hallinnonalastaan.
Tiedotusvälineet tekevät omaa työtään niin kuin parhaaksi näkevät ja parhaiten taitavat. Niiden arkipäivään kuuluu, etteivät kaikki halua antaa haastatteluja tai vastata erilaisiin kyselyihin. Tähänkin on kaikilla oikeus eikä siitä kannattaisi repäistä vaatteitaan. Vanhasen kannattaisi puolestaan luottaa ministereidensä harkintakykyyn vastata tai jättää vastaamatta semminkin kun hän toisti pysyvän ohjeensa.
Monet ministerit ovat persoja kaikenlaiselle kissanristiäisjulkisuudelle. Johdonmukaisuuden nimessä: Eikö pääministerin tulisi opastaa heitäkin?