Yli kak­si­tu­hat­ta juok­si­jaa lähtee voit­ta­maan itseään Kar­hun­kier­rok­sel­le – sin­nik­käim­mät tai­val­ta­vat 160 ki­lo­met­riä alle 36 tun­nis­sa

Nuts Karhunkierrokselle osallistuu tänä vuonna ennätysmäärä väkeä.

Kuva: Northern Ultra Trail Service

Lähes 2400 juoksijaa. Se on määrä, joka on ilmoittautunut Rukalla viikonloppuna järjestettävään Nuts Karhunkierros -tapahtumaan. Kisan ideana on juosta Karhunkierroksen vaellusreittiä pitkin numerolappu rinnassa. Kisamatkoja on eri mittaisia.

Ilmoittautuneista yli 110 aikoo askeltaa Karhunkierroksen edestakaisin. Matkaa kertyy noin 160 kilometriä. Lähtö on perjantaina puolenpäivän aikaan, ja takaisin täytyy olla lauantai-iltana puoleenyöhön mennessä.

Tapahtuman johtaja Eero Lumme harrastaa itsekin lajia. Hän sanoo, että suurin osa osallistujista lähtee polulle hakemaan luontoelämyksiä.

– Siinä kiehtoo seikkailu. Se on seikkailu itseä vastaan ja oman pään sisällä. Miten selviän pitkiä pätkiä yksin, kun ei näy ketään muuta?

Harva lähtee polulle tavoittelemaan tiettyä aikaa. Lumme sanoo, että pitkissä polkujuoksukisoissa lopputulos on aina arvoitus.

– Ihmiset reagoivat esimerkiksi väsymykseen eri tavalla. Kisojen kautta oppii sen, miten itse reagoi.

Suosittu laji Suomessa ja maailmalla

Polkujuoksun suosio on kasvanut Suomessa viimeisen viiden vuodena aikana suorastaan räjähdysmäisesti. Nuts Karhunkierros järjestetään tänä vuonna kuudennen kerran, ja osallistujamäärien kasvu on ollut huimaa.

– Ensimmäisenä vuonna osallistujia oli seitsemän. Oli meillä numerolaput ja ajanotto. Ja joku juomakanisteri jossain reitin varrella, Lumme muistelee nauraen.

160 kilometrin kisa tuli ohjelmaan vuonna 2014.

– Silloin kukaan ei päässyt maaliin. Joku taisi päästä puoleenväliin. Koko reitti oli lumessa ja eteneminen oli kahlaamista – kirjaimellisesti, Lumme kertoo.

Polkujuoksu on suosittua myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Espanjassa järjestetään paljon kisoja.

– Ihmiset kiertävät isoja kisoja eri puolilla maailmaa. Moni suomalainen on käynyt esimerkiksi Alpeilla.

Suomessa pitkiä polkujuoksukisoja on kolme. Karhunkierroksen lisäksi kisataan Pallaksen maisemissa sekä Kolilla, jossa järjestetään lokakuussa Vaarojen maraton. Karhunkierroksen matka on pisin.

Matka voi tyssätä monesta syystä

Kun juostaan pitkä kisamatka haastavassa maastossa, myös osallistujan täytyy varautua mahdollisiin ongelmiin. Järjestäjän verkkosivuilta käy ilmi, että kisan osallistujalla pitää olla mukana muun muassa avaruuslakana, elastinen tukiside ja matkapuhelin, jossa on kisapäivystyksen numero.

Kisassa on pelastusorganisaatio, mutta maasto on sellainen, että apua joutuu todennäköisesti odottamaan.

– Siellä on pärjättävä itse se aika, Lumme sanoo.

Pitkän kisamatkan aikana voi tulla vastaan sellaista, mitä ei ollut osannut ennakkoon odottaa.

– Energiansaannissa voi olla ongelmia. Jalat eivät välttämättä kestä, vaikka on kuinka harjoitellut ja olisi kovassa kunnossa. Tai sitten henkinen kantti voi pettää. Se on vaan niin hirveän inhottavaa, ja sattuu ja tuntuu pahalta, että sitä ei kestä.

– Epämukavuuden sietokyky pitää olla hyvä. Ja sellainen kylmäpäisyys – että nyt tällainen ongelma, mutta miten voisin siitä selvitä. Sitten kun on kokemusta, tietää, miten siitä pääsee eteen päin.

Moni tavallinen kuntoilija ihmettelee sitä, miksi ihminen lähtee juoksemaan yli vuorokauden ajaksi haastavaan vaaramaastoon ja viemään itseään äärirajoille.
160 kilometrin kisaan ei juuri lepohetkiä sisälly, jos haluaa selvitä maaliin 36 tunnin sisällä.

Eero Lumme sanoo, että ultrajuoksun hienoin puoli on se, että siellä pääsee lähelle luontoa.

– Sitä tuntee itsensä alastomaksi. Siellä on luonnon armoilla. Juoksijoissa on paljon sellaisia, jotka vaeltavat rinkan kanssa ja sanovat, että tässä pääsee lähemmäksi luontoa.