Paperiliiton valtuusto hylkäsi torstaina yllätyksenä kaikille ulkopuolisille toisenkin sovintoesityksen. Työtaistelun kovuus menee jo yli kaiken kohtuuden ja ymmärryksen.
Valtakunnansovittelija Juhani Salonius teki paperiteollisuuden työtaistelun lopettamiseksi kaiken mahdollisen ja enemmänkin. Hän ylitti nimittäin sovittelun perusperiaatteen eikä edes pyrkinyt halkaisemaan riitoja keskeltä kahtia. Hän tuli Paperiliittoa vastaan pitkälle yli puolivälin.
Saloniuksen 14-sivuinen sovintoesitys kaatui Paperiliiton valtuustossa käytännössä yhteen kohtaan: ulkopuolisen työvoiman käyttöön. Juhannuksen ja joulun seisokeista olisi sopu kaiketi syntynyt, mutta tämäkin kohta repesi auki, kun liiton puheenjohtaja Jouko Ahonen ryhtyi avoimesti kritisoimaan valtuuston jälkeen myös Saloniuksen ehdotusta työajan lyhennyksestä.
Ehdotus olisi supistanut 8 tunnilla kolmivuorotyössä ja 4 tunnilla päivätyössä työaikaa. Hyvityksenä seisokkien poistosta työaika olisi lyhentynyt vielä 11 tunnilla, vaikka paperiliittolaisten keskimääräinen viikkotyöaika on jo nyt huippulyhyt, vain 32 tuntia.
Metsäteollisuus hyväksyi sovintoesityksen, vaikka Saloniuksen toinen esitys oli työnantajien kannalta huonompi kuin ensimmäinen. Salonius asetti nimittäin nyt ulkopuolisen työvoiman käytöstä päättämiselle riitatapauksissa sellaiset ehdot, että todellinen ratkaisuvalta olisi jäänyt aina viime kädessä puolueettoman puheenjohtajan vetämässä sovintolautakunnassa ay-liikkeen edustajalle. Sovintoesityksen olisi nimittäin pitänyt olla yksimielinen.
Sekään ei riittänyt Paperiliitolle. Se ei ole valmis siirtämään ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia erimielisyyksiä edes sovintolautakuntaan, vaan aikoo pitää päätösvallan tiukasti omissa käsissään, maksoi mitä maksoi. On vaikea nähdä, miten ongelma ratkaistaan nyt, koska työantaja pitää puolestaan huipputärkeänä, että paperiteollisuudessa siirrytään kohti muiden alojen käytäntöjä.
Paperiteollisuus on nyt seisonut lakkojen ja työsulun takia lähes viisi viikkoa. Jokainen niistä on liikaa, ja se heijastuu raskaana koko kansantalouteen. Työtaistelu leikkaa tämän vuoden kasvusta noin prosenttiyksikön pois, ja Metsäteollisuus ilmoitti torstaina jatkavansa työsulkua heinäkuun puoliväliin. Sekin on turhaa uhoilua. Menetykset ovat yhtä suuria, seisoivat tehtaat sitten lakon tai työsulun takia.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen oli TT:n Seppo Riskin tavoin antamassa taustatukea Saloniukselle. Ihalainen suositteli voimakkaasti esityksen hyväksymistä. Kun sekään ei auttanut, on kysyttävä, mitä nyt tapahtuu. Entäpä jos Saloniuksen esittämä sovintolautakuntakaan ei auta tai työministeri Tarja Filatov ei sellaista aseta? Kokemukset lautakunnista eivät ole hyviä.
Salonius on nyt käyttänyt loppuun omat keinonsa. Pääministeri Matti Vanhanen viittasi torstaina vetoomuksessaan sovintojärjestelmän kriisiytymismahdollisuuteen. Huoli on perusteltu, koska nyt on ylitetty normaalin sovittelun rajat.
Tämän jälkeen on pakko kysyä, kuka oikein johtaa Paperiliittoa? Onko Ahonen pelkkä äänitorvi ja onko päätösvalta siirtynyt Veikko Ahtolan ajoilta asti periytyvän yksimielisyystavoitteen takia todellisuudessa liiton militanteille, joilta puuttuu realiteettien taju täysin?