Lauantaina Kierikin Muinaismarkkinoilla riitti kävijöitä vilpoisesta säästä huolimatta. Arkeologi Satu Koiviston mukaan Yli-Ii on merkittävä paikka, jossa on tutkittavaa vielä monelle sukupolvelle.
– Jousia, jousia, jee, pikkutyttö huudahti huomatessaan kivikautisen jousiammunnan pisteen Kierikin Muinaismarkkinoilla.
Lauantaina Yli-Iin kivikautisessa kylässä suurin osa kävijöistä näytti olevan lapsiperheitä, ja jousiammunta oli yksi lasten suosikeista.
Viikonlopun aikana järjestettävillä markkinoilla riitti muutakin lapsia viihdyttävää toimintaa kivikorujen valmistamisesta miekkailuun. Oulun Miekkailuseuran järjestämässä pehmomiekkailussa ei juuri hiljaista hetkeä ollut.
Seuran jäsenet olivat välillä alakynnessä, kun kymmenen lasta testasi miekkailutaitojaan heitä vastaan. Tohinan keskellä jäsenet opastivat lapsia miekkailun saloihin.
Leikkitaistelun iloiset äänet ja lasten innokkaat kiljahdukset kantautuivat kivikautisessa kylässä.
Kivikorujen valmistaminen oli myös aikuisten mieleen. Ohjaajana toimineen arkeologiopiskelija Maria Kaasisen mukaan korujen valmistaminen on kiinnostanut kävijöitä todella paljon.
Oulun yliopistossa opiskelevalle Kaasiselle kesätyö Kierikissä on ensimmäinen oman alan työpaikka.
– On mahtavaa, että näin lähellä yliopistoa pääsee tekemään oman alan juttuja, hän sanoo.
Kierikistä on tutkittu vasta murto-osa
Helsingin yliopiston arkeologi Satu Koivisto luennoi päärakennuksen auditoriossa Iijoen lohenkalastuksesta kivikaudella. Koivisto oli osa tutkijaryhmää, joka julkaisi viime tammikuussa tutkimuksen lohenpyynnistä kivikauden Kierikissä.
Ryhmä kehitti uuden menetelmän, jolla pystyttiin havaitsemaan, että lohta hyödynnettiin kivikauden Kierikissä paljon enemmän kuin aiempi todistusaineisto on antanut ymmärtää.
Lohen hyödyntämistä on pidetty itsestään selvyytenä Suomen arkeologiassa, vaikka oletuksen tueksi ei ole pystytty keräämään todistusaineistoa.
Kalan luut säilyvät huonosti Suomen happamassa maaperässä. Sen vuoksi niitä on vaikea saada talteen kaivauksilta.
Kalalajin määrittäminen palaneista luista on haastavaa. Erityisesti lohen luut näyttävät säilyvän maaperässä huonosti, koska rasvainen kala maatuu nopeasti.
– Saimme nyt ensimmäistä kertaa Suomessa maaperän mineraaleista todisteita lohenpyynnistä ilman lohenluita, Koivisto kertoo tutkimuksen merkityksestä.
Kierikki on Satu Koivistolle tuttu paikka, koska hän on käynyt siellä vuodesta 1996 lähtien töiden vuoksi. Eteläsuomalainen Koivisto kuvaa Kierikin olevan ikään kuin hänen kohtalonsa, jonne hän aina palaa.
Seuraavat tutkimusaiheet Kierikin alueelle on jo suunniteltu. Yli-Ii on hänen mukaansa paikka, josta on tutkittu vain murto-osa.
– Täällä riittää tutkittavaa vielä monelle arkeologisukupolvelle.