Viikonloppuna yli-iiläisten elämä on yhtä juhlaa, sillä perinteisten Pitäjäjuhlien lisäksi laaja Niemelä-Kakon suku kokoontuu samoina päivinä esi-isiensä maille. Sukukokouksen puuhamiehenä on toiminut Yli-Iin kirkkoherra Pauli Niemelä.
Pitäjäpäivien järjestämisestä vastaavat kuntalaiset Vesa Jurmu ja Leena Lehtinen, jotka luotsaavat jo 25-vuotiasta tapahtumaa. "Muualta tulleena voin sanoa, että yli-iiläinen on ylpeä juuristaan", Lehtinen kertoo. Jurmulle yli-iiläisyys edustaa sisukkuutta ja talkoohenkeä, jota maailman muuttuminen ei ole vienyt pois.
Juhlallisuudet pääsivät vauhtiin jo perjantaina. Yli-Iin Ahvenniemen möljälle oli kerääntynyt lapsiperheitä sekä nuorisoa viettämään kepeää kesäiltaa, jota säesti 14-vuotias kiviniemeläinen harmonikkataituri Heikki Leppäjärvi. Metsäkukkia-valssi kruunasi maalaisjuhlan tunnelman.
Jakun ala-asteen oppilaat myivät purtavaa rahoittaakseen leirikoulumatkaansa. Kasööreinä toimineiden Sirje Lallin ja Valtteri Moisejeffin mielestä Espanja voisi olla sopiva kohde kahden vuoden päästä toteutuvalle luokkaretkelle.
Äiti Sari Lallin ehdottamat Pohjoismaat saivat tyrmäävän vastaanoton. "Se ois ihan tylsää", Sirje ja Valtteri totesivat yksiselitteisesti. "Tanska vois olla ihan kiva", Sirje kuitenkin tuumaili.
Sekä tuore ylioppilas Heli Heikkinen että kunnanjohtaja Rauni Nokela olivat saapuneet nauttimaan välittömästä tunnelmasta. "On mukavaa, että kaikki tuntevat toisensa", Heikkinen kertoi. Rauni Nokelan mukaan yli-iiläisten erikoisuus on aktiivisuus, joka on säilynyt kuntalaisissa vuosikymmenten ajan. Kun Yli-Ii erosi Iistä 1924, taustalla oli ihmisten halu järjestää itse omat asiansa.
Heikkisen mielestä kotikunta tarjoaa toimintaa myös nuorille, etenkin yläasteikäisille. "Jos alkaa kyllästyttämään, aina voi käydä Oulussa", Heikkinen virnuili.
Sukukokouksen väki tutustui ensiksi Kierikki-keskukseen, jossa avautui taidenäyttely. Taiteen jälkeen oli aika ottaa miehestä mittaa jalkapallon parissa. Suku lienee liikunnallinen, sillä he ovat haastaneet koko kylän lauantaiseen Kierikki-hölkkään.
Yhteisöllisyyden kykeni aistimaan Pitäjäpäivillä. Kuinka moni on saanut tänä keväänä henkilökohtaisia onnitteluja kunnan tai kaupungin ylimmältä johdolta? Perinteinen suomalainen vaatimattomuuskin tuli esiin, kun eräs talkoolainen kielsi tapahtumanjärjestäjä Jurmua kehumasta liikaa Yli-Iitä, luonnollisesti hymy huulilla.
Tulevaisuuden tuoma mahdollinen kuntaliitos Ouluun puhutti kesäjuhlissa, mutta yleisesti asenne oli optimistinen. Tiivis kunta tulee pitämään ääntä itsestään.