Alkuvuonna 1999 Suomen painimaajoukkueen Colorado Springsin -leirin päätteeksi päävalmentaja Hein Pölluste yllätti painijat vaatimalla heitä aamulenkille, vaikka oli luvannut vapaapäivän. Edellisiltana viihdeiltaa viettäneet painijat vääntäytyivät yksi kerrallaan krapulaisina ylös sängyistään ja juoksemaan.
Paitsi yksi.
– Myhii, lähep lenkille, virolainen päävalmentaja karjui käytävällä.
Myhi eli Marko Yli-Hannuksela käänteli aikansa kylkeään, kunnes sai tarpeekseen ja alkoi karjua takaisin päävalmentajalle.
– Myhi ei lähep! Myhi on maailmanmestari, Yli-Hannuksela huusi. Eikä juossut.
Painin EM-voittajan Jarkko Ala-Huikun tänään julkaistussa elämäkerrassa Marko Yli-Hannuksela – Master Sporta kerrotaan muitakin anekdootteja, jotka piirtävät kuvan oman arvonsa tarkasti tunteneesta mestaripainijasta.
Vuonna 1997 voitetun MM-kullan jälkeen Yli-Hannuksela ei osallistunut harjoitusmaton purkutalkoisiin tai kantanut varustekasseja, vaikka tehtävä olisi hänelle painimaajoukkueen sisäisen perinteen mukaan kuulunutkin.