Aisan yli potkimiset jatkuvat ja kiihtyvät Suomen eduskunnassa, tuossa hekuman pesässä. Tuskin olemme ehtineet tottua kokoomuslaisen Sauli Niinistön ja keskustalaisen Tanja Karpelan seurusteluun, kun jo paljastuu uusi, kaikki rajat ylittävä romanssi. Jäähallikeisari Hjallis Harkimo on vaihtanut kansanedustajaa kokoomuslaisesta vihreään, vaimostaan Leena Harkimosta rakastajattareensa Merikukka Forsiukseen.
Harkimon loikkaus on herättänyt jopa enemmän huomiota ja pahaa verta kuin edellinen tapaus, kansanedustaja Seppo Kanervan loikkiminen kokoomuksesta kepun kautta liberaaleihin. Kanervaa ei huolittu enää kokoomukseen eikä kepuunkaan. Sen sijaan Hjallis ilmeisesti olisi kelvannut edelleen kokoomuksen kotivävyksi, mutta hän lähti omasta aloitteestaan.
Läksiäisiksi hän sai varsinkin kokoomuslaisten naisten vihoja niskaansa: Tuollainen mies ei ole yhdenkään kyyneleen arvoinen, toteaa puolueen eduskuntaryhmä kommunikeassaan. Jaa-a. Jos ei Harkimon perään ehkä kannatakaan kyynelehtiä, kai asiaa voidaan sentään tarkastella viileästi sivusta.
Nykyaikana jo laajasti ymmärretään, että moni äänestäjä on vaalipäivään saakka vähintään kahden vaiheilla, kun ei tiedä, kenet erinomaisista ehdokkaista valitsee omakseen seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Tällaisia ihmisiä sanotaan liikkuviksi äänestäjiksi, joskus jopa demokratian ritareiksi. Heillä katsotaan olevan oikeus vaihtaa ehdokasta vaikka aivan viime hetkellä. Jos entinen ei tyydytä, kansalainen äänestää niin sanotusti jaloillaan.
Sen sijaan jollakin muulla ruumiinosalla äänestämistä ei näköjään vielä oikein sulateta. Hjalliksen tapaista liikkuvaa aviomiestä kukaan ei sano demokratian ritariksi, tuskin edes rotariksi.
Ei auttanut sekään, että Harkimo teki valintansa sentään yli kuukausi ennen vaaleja eikä vasta äänestyskopissa, kuten moni muu. Koska hän vaihtoi paitsi kansanedustajaa, myös puoluetta, kysymyksessä saattaa olla aatteellinen herääminen. Kovapintainen liikemies on ehkä järkyttynyt liito-oravien kohtalosta, kyllästynyt alituiseen kokolihaan ja kääntynyt viherpiipertäjäksi syömään luomuruokaa, jota Merikukka Forsius viljelee.
Totta kai myös taustat vaikuttavat. Ei voi olla kovin suuri ihme, jos valtameripurjehtija ja tunnetusti lukihäiriöinen urheilumies ihastuu naiseen, jonka etunimi on Merikukka ja sukunimi kuin suoraan olympialaisten tunnuslauseesta: Citius - Altius - Forsius.
Sitä paitsi, nythän ovat vaalit tulossa, joten jos kerran välttämättä pitää rakastua, se kannattaa tehdä juuri nyt. Mitä ehdimmekään nähdä vielä ennen vaalipäivää? Repsahtaako Ville Itälä Suvi-Anne Siimekseen? Alkaako Anni Sinnemäki odottaa lasta Seppo Kääriäiselle? Iskeekö Paavo Lipponen Anneli Jäätteenmäen? Sen näkee sokea Reetta, jos elää saa.