"Kertaakaan en ole katunut, että menin laihdutusleikkaukseen", vakuuttaa tyrnäväläinen Sinikka Ahonen, 56, lähes kolme vuotta leikkauksen jälkeen.
Kiloja on lähtenyt reilut 80. Aikuistyypin diabetes jäi leikkauspöydälle, ja uniapnea parani. Ennen hän saattoi nukahtaa kesken keskustelun eikä jaksanut aina liikkua edes postilaatikolle. Nyt hän on ostanut jo kuntosalikortinkin. Energiaa riittää myös lastenlasten hoitamiseen.
Laihdutusleikkaus on kuitenkin tuonut mukanaan myös yllättäviä haittoja.
"Kun kiloja on tippunut paljon, ylimääräistä nahkaa on jäänyt eri puolille kehoa. Tässä iässä nahka ei enää palaudu, mutta onneksi olen saanut apua plastiikkakirurgilta. Ylimääräiset röllykät leikataan pois."
Joulukuussa Ahonen kävi rintaleikkauksessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tänä keväänä olisi tarkoitus korjata vatsan ja myöhemmin käsivarsien ihoa. "Vatsanahat hautovat tosi paljon."
Yllättävin haitta on ollut se, että nyt verensokeri laskee välillä liian alas. Miesystävä joutui hiljattain tilaamaan ambulanssin, kun Sinikka Ahonen menetti yhtäkkiä voimansa eikä päässyt kotona vessasta pois.
"Oysissa on tutkittu, että minulla haima tahtoo ryöpsäyttää liikaa insuliinia kehoon ja verensokeri laskee. Yhdysvalloissa on kuulemma ollut muutamia tällaisia tapauksia laihdutusleikkauksen jälkeen. Lääkärit arvioivat, että ongelma johtuu leikkauksesta."
Ahonen torjuu kohtauksia syömällä tarpeeksi usein eli viisi kertaa päivässä. Hän kantaa laukussa mukana suklaata kaiken varalta, jos häntä alkaa heikottaa kodin ulkopuolella liikkuessa. "Tämä on kuitenkin pieni vaiva entiseen olotilaan verrattuna."
Rasvaisia ruokia Ahosen ei enää tee mieli. Kun mahalaukku on typistetty, ateriat eivät voi olla kerralla suuria. Leikkauksen jälkeen hän söi vahingossa liikaa makaronilaatikkoa.
"Tulin niin kipeäksi, että soitin Oysiin. Sieltä sanottiin, että makoile vaan, kyllä se siitä. Toista kertaa en ole syönyt niin paljon kerralla."
Aluksi hän pystyi syömään vain soseruokia, mutta pikku hiljaa valikoima on laajentunut.
"Tärkeintä on, ettei syö isoja annoksia. Joka aamu, kun otan kahvia ja voileivän, tulee pahoinvointi. Ilmeisesti tuokin määrä on liikaa."
Ahonen joutuu käyttämään säännöllisesti vitamiini- ja kalkkitabletteja, jotta eri ravintoaineiden riittävä saanti varmistuu.
Henkisesti leikkauksen tuoma elämänmuutos on ollut rankka. Ahonen kokee, ettei hän saanut riittävästi tukea muutokseen valmistautumiseen.
"Päänuppi ei pysy perässä, kun itsessä tapahtuu niin suuri muutos. On ihana asia, että paino putoaa, mutta näin pitkään vain entisen itseni enkä tahtonut hyväksyä muutosta. Vieläkin pidän varalta löysiä vaatteita."
Enää Ahosen ei juuri tarvitsisi laihduttaa. "Haluaisin pudottaa painoa vielä vähän, mutta pian tämä alkaa riittää. Tässä iässä ei ole hyvä olla laihakaan."
Ahonen oli ylipainoinen lapsesta asti. Nuoruusiässä hän laihdutti, mutta lihoi sittemmin takaisin. Elämä oli pitkään jojoilua, kunnes energia ei riittänyt edes laihdutuskuuriin.
"Suurin repsahdus alkoi ehkä siitä, kun muutimme Oulusta Tyrnävän syrjäkylälle, jolloin työ ja harrastukset jäivät. En päässyt mihinkään, kun minulla ei ollut ajokorttia. Masentuiko siitä sitten? Yksinäinenkin olin, kun lapset olivat koulussa. Luulen, että nämä asiat vaikuttivat."
Tuttavat ovat suhtautuneet kannustavasti, kun Ahonen on kertonut heille leikkauksesta ja sen vaatimasta elämänmuutoksesta. Silti hän on törmännyt myös kielteisiin asenteisiin.
"Muutaman kommentin olen kuullut, että miksi yhteiskunnan varoilla leikataan itse aiheutettuja vaivoja."
Jotkut ovat jopa luulleet toimenpidettä kauneusleikkaukseksi, vaikka kyse on virallisestikin sairauden hoidosta.
"Asioista kannattaisi ottaa selvää, ennen kuin tuomitsee."
Ahonen muistuttaa, että hänen lääkärikäyntinsä ovat vähentyneet, kun sokeritauti parani eikä hän tarvitse enää diabeteslääkkeitä. "Sekin säästää yhteiskunnan varoja."