Nahkaselkäinen Adolf Hitlerin Taisteluni I-II ja yhdeksän muuta toisen maailmansodan jälkeen takavarikoitua kirjaa palasivat Ylivieskan kirjastoon maanantaina.
Yli 63 vuoden matkalle teokset joutuivat, koska ne luokiteltiin aikoinaan neuvostovastaisiksi tai kansallissosialistisiksi. Välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton etujen vastaiset kirjat poistettiin.
Teoksia takavarikoitiin Suomessa vuosina 1944-1946 valvontakomission määräyksestä ja oikeusministeriön aloitteesta. Asiaa tutkineen Kai Ekholmin väitöskirjan mukaa kirjastoista poistettiin tuolloin yli 22 000 nidettä.
Ylivieskan teokset joutuivat vuoden 1945 keväällä ensin silloisen nimismiehen Lauri Savosen ullakolle. Sieltä ne kulkivat Lahteen, kun Savonen siirtyi Lahden kaupungin poliisimestariksi. Lopulta niteet päätyivät nimismiehen pojan Erkki Savosen haltuun.
Helsinkiläinen Savonen toi kirjat maanantaina poikansa, toimittaja Tuomas Savosen kanssa Ylivieskaan.
"Ne kuuluvat kirjastoon, kun ne on sieltä aikoinaan otettu pois. Emme halua levittää natsi-ideologiaa, mutta kirjat ovat historiallisia dokumentteja", Tuomas Savonen totesi.
Dokumentit pääsevät välittömästi ihmisten ihmeteltäväksi, sillä Ylivieskan kirjasto pystyttää teoksista näyttelyn. Sen jälkeen teoksia lainataan sopimusperiaatteella.
Kansallissosialistisia kirjoja vastaan paras rokotus oli aikoinaan Saksan sotamenestyksen taittuminen. Hitlerin Taisteluni-kirjan viimeinen lainausmerkintä on joulukuun ensimmäiseltä päivältä vuonna 1942. Tuolloin käynnissä olivat Stalingradin taistelut, jotka johtivat Saksan perääntymiseen itärintamalla.
Neuvostovastaisia kirjoja sen sijaan luettiin ahkerasti läpi sota-ajan. Osa kirjoista oli lainausmerkintöjen perusteella lainassa lähes jatkuvasti. Suositut teokset olivat esimerkiksi Neuvostoliittoa käsitteleviä matkakuvauksia ja siellä vankeina olleiden matkakertomuksia.
Kirjastoista poistettiin Suomessa sotien jälkeen ylivoimaisesti eniten Hitlerin Taisteluni-kirjaa. Poistettuja eri teoksia oli kaikkiaan lähes 1 800.
Osa teoksista poistettiin esimerkiksi pelkän nimen perusteella. Sisältöä ei välttämättä arvioitu lainkaan tai tehtiin suoranaisia virhepäätelmiä. Esimerkiksi kaikki Mussolinia koskeva kirjallisuus poistettiin, vaikka se olisi ollut Mussolinia kritisoivaa.
Kirjoja säilytettiin poliisin suojissa sekä joskus kirjastojen omissa varastoissa, niin sanotuissa "myrkkykaapeissa". Vuonna 1958 kunnille annettiin vapaus palauttaa teoksia kirjastoihinsa.
Lähde: Kai Ekholm, Kielletyt kirjat.