Yli 20 vuotta va­sem­mis­to­leh­tien pää­toi­mit­ta­ja­na toi­mi­nut Yrjö Rautio: Neu­vos­to­liit­to ei ole koskaan edus­ta­nut mitään hyvää

70-vuotias Yrjö Rautio oli vasemmistolehtien päätoimittajana yli 20 vuotta. Hän sanoo pitäneensä aina journalismin periaatteita puoluepolitiikkaa tärkeämpänä.

Yrjö Rautio ja metsästyskaveri Utu. Rautio metsästää kotiseuduillaan Ylitorniolla hirviä ja metsäkanalintuja. Suomenpystykorva on jo valmis linnunhaukkuja. Viime syksynä koira sai paljon kokemusta, koska lintuja oli paljon.
Yrjö Rautio ja metsästyskaveri Utu. Rautio metsästää kotiseuduillaan Ylitorniolla hirviä ja metsäkanalintuja. Suomenpystykorva on jo valmis linnunhaukkuja. Viime syksynä koira sai paljon kokemusta, koska lintuja oli paljon.
Kuva: Jukka Leinonen

70-vuotias Yrjö Rautio oli vasemmistolehtien päätoimittajana yli 20 vuotta. Hän sanoo pitäneensä aina journalismin periaatteita puoluepolitiikkaa tärkeämpänä.

– Minulle tuli jo lukioaikoina tuntuma, että saan kielen tai sanat tottelemaan itseäni. Omasta mielestäni minä ikään kuin elän kielessä.

Yrjö Rautio istuu pöydän ääressä kotonaan Kiiminkijoen törmällä. Pöydällä on läppäri, seinällä raksuttaa käkikello. Pihalla vahtii terhakka suomenpystykorva Utu, isännän pyytökaveri.

Rautio kertoo vakuuttuneensa jo nuorena, että kielestä hän saa leipänsä ja lehtimieheksi hän haluaa. Niin kävi.

Ura alkoi kesätyöllä Pohjolan Sanomissa. Myöhemmin hän oli kesiä oululaisessa vasemmistolehti Kansan Tahdossa ennen vakituista toimittajan pestiä samassa lehdessä. Vuonna 1983 hänet valittiin Kansan Tahdon päätoimittajaksi.

Vuonna 1988 hän siirtyi päätoimittajaksi Kansan Uutisiin.

Puoluelehtien jälkeen Rautio oli töissä Apu-lehdessä. Avun yhdeksää vuotta ja työtä erikoistoimittajana hän pitää työuransa hienoimpina.

Nyt eläkkeellä Rautio kirjoittaa säännöllisesti Kalevaan ja Helsingin Sanomiin.

– Minä kirjoittaisin vaikka kukaan ei tekstejä julkaisisi. On hienoa, että kun minä haluan kirjoittaa, niin joku haluaa niitä julkaista ja joku vielä lukea.

Raution lapsuudenkoti oli Ylitornion järvikylissä, tiettömän taipaleen takana Miekojärven rannassa. Tien pää ja kansakoulu olivat Pakisjärvellä seitsemän kilometrin päässä.

Perheessä oli seitsemän lasta. Kotitila oli tyypillinen pienviljelijätila, puolenkymmentä hehtaaria itse raivattua viljelysmaata ja satakunta hehtaaria metsää.

Vuonna 1963 Raution perhe myi kaiken, mitä Ylitorniolla oli ja muutti Kemiin. Kuusi vuotta myöhemmin vanhemmat ja Yrjön neljä nuorempaa siskoa muuttivat Australiaan. Siellä he ovat vieläkin. Äiti ja isä on haudattu Canberraan. Siskot elävät ja heillä on lapsia jo monessa polvessa.

Jo toisena opiskeluvuonna Tampereella opiskelijapolitiikka imaisi nuoren miehen. Aate vei Yrjö Raution töihin vasemmistolaisiin puoluelehtiin 26 vuodeksi. Hänestä tuli tärkeä ideologinen vaikuttaja vasemmistossa. Kansan Tahdon ja Kansan Uutisten päätoimittajana hän sanoo olleensa yksi enemmistöläisten linjan linjanvetäjistä.

Vuonna 2004 Rautio irtisanoutui Kansan Uutisista ja Vasemmistoliitosta, jonka puheenjohtaja oli Suvi-Anne Siimes. Eronsa jälkeen Rautio ei ole sitoutunut mihinkään puolueeseen, vaan sanoo olevansa sitoutumaton vasemmistolainen.

Raution erosta tuli uutinen. Pitkässä erokirjeessään hän sanoi, ettei jätä aatetta vaan puolueen, joka jätti aatteensa.

–Julkisuudessa tulkittiin niin, että kyse oli Suvi-Annen ja minun kiistasta. Ei se niin ollut, Suvi-Anne vain sattui olemaan puolueen puheenjohtaja ja osoitin erokirjeen hänelle.

Raution ratkaisun taustalla oli tyytymättömyys puolueeseen ja etenkin sen vähemmistösiiven toimintaan. Myös vasemmistolehtien jatkuva kuihtuminen vaikutti päätökseen.

– SKP:n puoluekokous heitti vähemmistön pellolle vuoden 1984 puoluekokouksessa. Se selkeytti tilannetta, kunnes sitten vuonna 1990 Vasemmistoliittoa perustettaessa vähemmistö otettiin etuovesta takaisin. Se oli minulle suuri pettymys

Raution irtioton taustalla oli myös Vasemmistoliiton kielteinen suhtautuminen EU-jäsenyyteen.

Hän itse oli liittymisen kannalla, toki silloin puhuttiin vielä EY:stä. Puolue vastusti sitä niin kauan kun kansanäänestys oli käyty. Vastustaminen oli kohtalokas virhearvio.

Vasemmistoliitossa EU-vastaisuuteen liittyi myös ajatus hyvästä idästä ja pahasta lännestä, jota EY ja myöhemmin EU edustivat.

– Vasemmistoliitossa tuota ajattelutapaa on vieläkin aika paljon, varsinkin vanhemmassa polvessa. Niin mieletöntä kun se onkin, jopa Venäjä nähdään hyvänä ja EU pahana.

– Ajatellaan ikäänkuin Neuvostoliitto olisi joskus edustanut jotain hyvää. Ei se ole koskaan mitään hyvää edustanut. Ajatellaan, että Venäjä olisi Neuvostoliiton perillinen ja kunnon vasemmistolaisen pitää puolustaa Venäjää joka käänteessä ja nähdä paha lännessä. Ajattelutapa on selkärangassa ja sitä löytyy jopa eduskuntaryhmästä.

– En mielestäni syyllisty jälkiviisauteen tai omien tekojen kaunisteluun, kun sanon suhtautuneeni aina hyvin kriittisesti Neuvostoliittoon.

Neuvostoliitto yritti vaikuttaa suomalaisiin vasemmistolehtiin niin kauan kuin se oli olemassa. Kevättalvella 1985 SKP:n vähemmistö oli masinoimassa ylimääräistä puoluekokousta. Moskova lähetti NKP:n kansainvälisen osaston Suomen-osaston työntekijän Vladimir Fjodorovin, lempinimeltään Roffin, Suomeen tekemään työtä vähemmistön hyväksi.

– Fjodorov tuli puolenkymmenen muun kanssa Kansan Tahdon toimitukseen ja levitti pöydälle punaisella viivattuja leikkeitä lehden jutuista.

Fjodorov tiukkasi päätoimittajalta perusteluja kirjoituksille ja väitti niitä neuvostovastaisiksi.

– Vähän aikaa kuuntelin ja sitten kysyin, missä ominaisuudessa hän puhuu ja sanoin, ettei ole oikeastaan hänen asiansa mitä suomalaisessa sanomalehdessä kirjoitetaan. Sitten kysyin, mitä hän itse ajattelisi jos NKP:ssä olisi tämmöinen oppositio, joka ei välittäisi puolueen säännöistä eikä linjauksista ja toimisi omana ryhmäkuntanaan.

– Fjodorov häkeltyi ja yritti jatkaa. Minä sitten sanoin, että jos muuta asiaa ei ole, saavat vieraat lähteä. Minulla on päivän työt tekemättä. Suuttuneena Roffi kokosi paperinsa ja lähti.

Yrjö Rautio sanoo, että journalististen periaatteiden puolustaminen on aina ollut tärkein asia.

– Siitä huolimatta, että olin päätoimittajana puoluelehdissä, olen aina mielestäni paitsi pyrkinyt, mutta myös kyennyt noudattamaan periaatetta, että journalismi menee aina poliittisten tarkoitusperien edelle. Esimerkiksi käy vaikka se, että Kansan Uutiset oli ensimmäinen, joka paljasti SKP:n taloussotkut.

Juttua korjattu 22.46: Raution syntymäpäivä on 29.1., ei 30.1., kuten jutussa virheellisesti sanottiin.

Yrjö Rautio

Koti Kiimingissä, viettää puolet vuodesta mökillä Miekojärvellä.

Syntyi Ylitorniolla 29.1.1949.

Muutti Kemiin 1963.

Ylioppilas Kemin lyseosta 1970.

Opiskeli Tampereella, yhteiskuntatieteiden kandidaatti 1978.

Kansan Tahdon toimittaja 1978-83 ja päätoimittaja 1983-1988.

Kansan Uutisten päätoimittaja 1988-2004.

Avun erikoistoimittaja 2005-2014.

Kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.

Puoliso Sirkka-Liisa Mikkonen.

Harrastaa ilmakivääriammuntaa, leijalautailua, kalastusta ja metsästystä.

Juhlii perhepiirissä.