Yhteensä 1 152 suomalaista haki korvauksia natsi-Saksan aikana tekemästään pakkotyöstä viime vuoden loppuun asti kestäneessä haussa.
Valtaosa hakijoista oli inkeriläisiä paluumuuttajia, mutta joukossa oli myös muutamia kymmeniä suomalaisia merimiehiä.
Kansainvälisen Siirtolaisuusjärjestön IOM:n Suomessa sijaitsevaan konttoriin tuli yli 4 000 korvaushakemusta, sillä Suomessa käsitellään myös muiden Pohjoismaiden hakemukset.
Osa tanskalaisista, ruotsalaisista ja norjalaisista on jo saanut puolet korvaussummastaan, mutta suomalaisten hakemusten käsittelyä hidastavat saatavilla olevat puutteelliset tiedot.
"Valtaosa suomalaisista oli Virossa sijaitsevalla Kloogan leirillä. Sitä pidetään keskitysleirinä, mutta siellä olleiden nimilistat eivät ole säilyneet. Leirillä olleiden henkilöyden selvittäminen on hidasta", selittää IOM:n Pohjoismaiden ja Baltian konttorin projektikoordinaattori Tiina Miskala.
Useimmat muiden Pohjoismaiden korvaustenhakijat työskentelivät Saksan leireillä, joista tiedot ovat säilyneet paremmin. Hakemusten käsittelyä nopeuttaa myös se, jos hakijoilla on esittää jokin asiakirja kertomuksensa vahvistukseksi.
Mahdollisuus hakea korvauksia perustuu Saksassa voimaan tulleeseen pakkotyölakiin. Saksalainen Muisto, vastuu ja tulevaisuus -säätiö on varannut natsi-Saksan eri puolilla maailmaa asuville uhreille maksettavaksi yhteensä yli viisi miljoonaa euroa (vajaat 30 miljoonaa markkaa).
Useimmista maista tulevat hakemukset käsittelee IOM, jolle lähetettiin yhteensä noin 280 000 hakemusta. Esimerkiksi juutalaisille ja entisen Neuvostoliiton ei-juutalaisille on olemassa omat hakemuksia käsittelevät järjestönsä.
Suurimman yksittäisen korvaussumman, noin 7 700 euroa (46 000 mk), voivat saada keskitysleireillä työskennelleet.
Virastoissa, yksityisissä yrityksissä ja maatiloilla työskennelleille on varattu pienempiä summia. Koska korvausten hakijoiden määrää ei osattu ennalta arvioida, kaikille maksetaan aluksi vain puolet korvaussummasta.
"Näin kaikki saavat edes jotakin. Jos rahaa riittää, maksetaan tietenkin myös toinen osa korvaussummasta", selvittää Miskala.
Viime vuoden haku oli näillä näkymin ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus vaatia korvauksia natsi-Saksan aikaisesta pakkotyöstä. Hakijat joutuivat allekirjoittamaan lupauksen, etteivät he enää esitä uusia korvausvaatimuksia Saksalle.