Sekä Pietarin että Tshetshenian vaaleissa näkyi selvästi presidentti Vladimir Putinin ohjailu. Viikonloppuna Pietarissa pidettiin kuvernöörinvaalit ja Tshetsheniassa paikalliset presidentinvaalit. Molemmissa voittajaksi nousi Venäjän presidentin Vladimir Putinin avoimesti tukema henkilö, ja molemmat vaalit olivat demokratian kannalta varsin kyseenalaisia suorituksia.
Sodan ja väkivallan repimässä Tshetsheniassa vapaat vaalit ovat jo lähtökohtaisesti mahdottomuus, ja Ahmat Kadyrovin selvä voitto heijastelee varmasti enemmän venäläisen miehitysvallan kuin tasavallan asukkaiden näkemyksiä. Vaalien tärkein tehtävä olikin antaa presidentti Vladimir Putinille kulissi, jonka turvin tämä voi osoittaa olojen Tshetsheniassa alkavan normalisoitua.
Venäjän sisällä hämäys saattaa jossain määrin onnistuakin, koska Kremlillä on tukeva kontrolli maan johtaviin tiedotusvälineisiin. Tosiasiassa kapinallinen tasavalta pysyy suurella todennäköisyydellä vielä pitkään verta vuotavana haavana.
Tshetshenian vaaleja on moni kuvannut sanalla farssi. Se on kuitenkin väärä ilmaus, koska farssiin pitäisi sisältyä jotain huvittavaa, ja tasavallan nykyinen umpikuja on puhtaasti lohduton. Kyseenalaiset vaalit eivät siihen tilanteeseen muutosta tuo.
Nevan rannan 300-vuotias metropoli, Pietari, edustaa Venäjän toista ääripäätä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaupungin kuvernöörinvaaleilla pitäisi olla kaikki ulkoiset edellytykset näyttää malliesimerkkiä uuden venäläisen demokratian toimivuudesta.
Toisin kuitenkin kävi; Pietari näytti esimerkkiä pikemminkin demokratian toimimattomuudesta. Äänestysaktiivisuus jäi surkeaksi, alle 30 prosentin, ja vaalikampanja oli täynnä hämäriä ja likaiselta vaikuttavia käänteitä.
Sunnuntaina pidetty kuvernöörinvaalien toinen kierros toi odotetun ratkaisun. Pietarin johtoon nousi Valentina Matvijenko, joka lyhyen aikaa ehti toimia presidentti Putinin erityisedustajana Luoteis-Venäjällä.
Matvijenko nähtiin selvästi Putinin omaksi ehdokkaaksi. Presidentti jopa esiintyi ensimmäisen kierroksen alla tämän tukena tavalla, joka rikkoo vaalilakeja. Venäjällä näiden lakien tulkinta näyttää kuitenkin olevan enemmän tapauskohtaista kuin lain kirjaimeen tai henkeen sidottua. Matvijenkon voiton varmisti se, että vastaehdokas, varakuvernööri Anna Markova oli sekä tiedotusvälineiden pimennossa että äänestäjien epäsuosiossa.
Kun yli 70 prosenttia jättää äänestämättä Pietarin kaltaisessa koulutetussa, Venäjän oloissa varsin avoimessa kaupungissa, pitäisi hälytyskellojen soida. Surkeaa mielenkiintoa voikin pitää lähinnä protestina Putinia ja tämän junailemia vaaleja vastaan. Presidentti ei saanut tyylipisteitä, mutta sai kuitenkin mitä halusi: mieluisensa johdon omaan kotikaupunkiinsa.
Pietarin edellinen kuvernööri Vladimir Jakovlev oli Putinin kilpailija, ja kaupungin suureelliset 300-vuotisjuhlat muistuttivat pitkälti kahden mahtimiehen kaksinkamppailua. Putinin oli odotettava vuosijuhlan ohi, mutta niiden jälkeen hän sai Jakovlevin ennen virkakauden päättymistä Moskovaan vanhalla tempulla, ylennyksellä vaarattomaksi apulaispääministeriksi.
Näin Putin sai vihdoin vahvan jalansijan Pietarin asioihin - ja sattumaa tai ei, Matvijenko kertoi heti ensi töikseen suunnitelmista siirtää osaa pääkaupungin toiminnoista sinne. Tällaisia ei puhuta ilman presidentin lupaa.