Pääkirjoitus

Ylen vaikeaa joh­ta­jan­met­säs­tys­tä

Yleisradion hallintoneuvosto ajautui pakkopäätökseen kehnosti hoidetun johtajanmetsästyksen jälkeen. Se otti aikalisän ja jatkaa toimitusjohtaja Arne Wessbergin toimikautta vuodella eli vuoden 2004 loppuun asti.

Yleisradion hallintoneuvosto ajautui pakkopäätökseen kehnosti hoidetun johtajanmetsästyksen jälkeen. Se otti aikalisän ja jatkaa toimitusjohtaja Arne Wessbergin toimikautta vuodella eli vuoden 2004 loppuun asti.

Hallintoneuvoston puheenjohtajan Markku Laukkasen johtama pieni ryhmä etsiskeli Wessbergille seuraajaa. Puoli vuotta sitten sopiva henkilö, Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen, oli jo löydetty. Nimitys oli määrä vahvistaa tiistaisessa hallintoneuvoston kokouksessa, sillä valinnalla oli keskustan, SDP:n ja kokoomuksen periaatteellinen siunaus.

Toisin kävi. Nieminen kieltäytyi ainakin toistaiseksi tehtävästä, kun tieto vuoti julkisuuteen ennen aikojaan. Uutinen saattoi olla perinteinen vuoto, jolla kenties haluttiin kaataa pienen piirin keskuudessaan junailema nimitys. Meriselitys nimityksen kaatumisesta vuotoon ei ole vedenpitävä.

Kabinettikähminnät eivät kuulu nykyaikaan, vaikkei johtajia myöskään valita turuilla eikä toreilla. Näin kömpelöä toimitusjohtajan metsästystä näkee enää vain eduskunnan alaisessa Yleisradiossa; reilun pelin aakkoset ovat tuntemattomia. Poliittinen hallintoneuvosto valitsee edelleenkin tärkeimmät johtajat poliittisin perustein. Muutosta ei tapahdu niin kauan kuin poliitikoilla on määräysvalta Yleisradion avainnimityksissä.

Jatkoajan myöntäminen Wessbergille sinänsä oli järkevä päätös. Yleisradio tarvitsee jatkuvuutta, mutta ennen kaikkea uudistuksia, sillä julkisen palvelun laitoksen rahoituspohja on lahoamassa. Koko sähköinen mediakenttä on myllerryksen kourissa. Digitaalilähetykset ovat käynnistyneet jähmeästi, mikä lisää kaikkien televisioyhtiöiden kustannuksia. Radion kanavauudistuskaan ei ole nostanut hurraahuutoja.

Yleisradio ei voi kovin pitkään perustella alituista rahan tarvettaan julkisella palvelulla, jos ohjelmat eivät tyydytä yleisöä. Vaikka tv-maksuun on tulossa roima 13 prosentin korotus ensi vuoden alussa, Ylen rahapula ei tällä ratkea. Toiminta on yhä jähmeää ja poliittisin perustelin valittuja johtajia on liikaa. Julkisen palvelun yhtiö tarvitsee julkista rahoitusta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Liikenne- ja viestintäministeriön on vaikea puuttua eduskunnan alaisen Yleisradion asioihin. Valtioneuvosto voi kuitenkin asettaa joitakin ehtoja ennen kuin hyväksyy televisiomaksun korotuksen tai hylkää esityksen kokonaan. Inflaatioautomaattia maksujärjestelmään ei missään tapauksessa saa hyväksyä. Muuten Yleisradio ei koskaan pääse eroon pöhötaudista.

paakirjoitus@kaleva.fi