Yleisradion johdossa on syytä katsoa kiireesti peiliin. Sieltä näkyy syy sotkuihin ja epävarmuuden luomiseen. Nyt liian monet hyppivät pöydälle ja asiat sekä vastuutkin ovat menneet sekaisin.
Kun katsoo kaikkea Yleisradion ympärillä vellonutta kuohuntaa, varmaa alkaa enää olla vain puolen päivän aikamerkki. Ohi ovat myös uuden toimitusjohtaja Mikael Jungnerin kuherrusviikot.
Hallituksen puheenjohtaja Hannu Olkinuora selviää vielä säikähdyksellä. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Mika Lintilä oli ensin sitä mieltä, että Olkinuora on ylittänyt valtuutensa digilausunnollaan. Olkinuoran selvitys kuitenkin riittää nyt Lintilälle.
Kuohunta alkoi Ylen taloustilanteesta. Se paljastui kaikessa karmeudessaan Jungnerin astuttua remmiin Arne Wessbergin jälkeen. Talous oli kuviteltua paljon huonompi. Samaan aikaan Yle joutui entistä kovempaan kilpailuun muiden kanavien kanssa.
Jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä sitä, missä maailmassa Ylen hallintoneuvostossa istuneet poliitikot vuosikausia elivät. Heidän olisi pitänyt herätä taloustilanteeseen ja ryhtyä korjausliikkeisiin ajoissa. Niin ei tehty.
Jungner valittiin Ylen pääjohtajaksi ylistyssanojen saattelemana. Hänen tärkein tehtävänsä on saattaa talous tasapainoon. Sitä ei ole isossa talossa helppo tehdä, jos on vuosia eletty kuin pellossa. Parin vuoden takainen yli 50 miljoonan euron alijäämä on kuitenkin saatu kutistettua 16,5 miljoonaan euroon.
Hintaa siitä on maksettu toisaalla. Jungnerin syksyllä 2005 aloittama raju saneerausohjelma johti henkilöstön ulosmarssiin. Irtisanomisista nousi julkinen kohu. Hallintoneuvoston paheksunnasta huolimatta ne ovat kohdistuneet iäkkäimpiin talon pitkäaikaisiin työntekijöihin. Perusteita on haettu oikeutta myöten. Talon sisäinen ilmapiiri on heikentynyt ja epävarmuus lisääntynyt.
Tästä sai tarpeekseen myös hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Liisa Jaakonsaari, joka erosi tehtävästään. Saihan hän myös konkreettisen näytön siitä, minkä verran hallintoneuvoston yksimielinen lausunto henkilöpolitiikan osalta painaa.
Aiemmin hallintoneuvoston sana oli laki talossa. Kun Yle sai myös hallituksen, tilanne muuttui. Nyt vain näyttää siltä, että se on muuttunut niin sekavaksi, ettei kukaan enää tiedä kuka päättää, kuka sanoo ja kuka vastaa.
Pääjohtaja Jungnerin yksityiselämänkin rintamalla on riittänyt kerrottavaa hänen erottua ja ryhdyttyä seurustelemaan alaisensa tv-kuuluttajan kanssa. Jungerin suusta taas loikkasi iso sammakko, kun hän ryhtyi visioimaan television kehitystä.
Visioita johtajalla pitää olla, mutta pöhköjä lausuntoja ei pidä antaa. Sellainen oli Jungnerin ennustus tv-kanavien tulevaisuudesta ja siitä, miten televisiota tullaan katsomaan internetissä. Jatkoselittelytkin olivat kuin Pietarin kiellot hiilivalkealla.
Mitä, jos autokauppias ilmoittaisi, ettei kukaan aja näillä autolla kymmenen vuoden päästä? Kuka sellaisen sitten ostaisi? Jungnerkin unohti täysin, että Yleisradio on julkisen palvelun talo, jonka tulevaisuus on lupamaksutulojen varassa. Vauhtisokeus taisi iskeä päälle, kun Jungner lähti liikaa spekuloimaan tulevaisuudella.
Kansa on jo pantu maksamaan digibokseista. Mutta niistäkin Yle itse synnytti sotkun. Itse se sen joutuu myös ratkaisemaan, sillä liikenneministeriöllä ei ole valtaa puuttua asiaan.
Sitä kyllä yritetään selvitellä jo tänään keskiviikkona kokoontuvassa seurantaryhmän kokouksessa. Paikalla ovat ministeriön edustajien lisäksi kaikki toimijat kauppiaita ja maahantuojia myöten. Tarkoitus on löytää väliaikainen ulospääsytie. Mitään peruutusajoa digiaikaan siirtymisestä ei tulla tekemään.
Ainoa mitä enää voidaan tehdä, on setviä sekoilu ja oikaista mutka, joka vuosikymmenien suurimpaan tv-uudistukseen aivan kalkkiviivoilla onnistuttiin tekemään. Kahta verkkoa, perinteistä analogista ja digijärjestelmää ei voida enää taloussyistäkään Ylessä pyörittää.
Hämmennys syntyi, kun Yle ilmoitti viime viikon tiistaina sallivansa keskusdigisovittimen käytön taloyhtiössä. Näin digiboksia ei olisikaan pakko ostaa. Aiemmin ilmoitettiin, ett tv-ruutu pimenee auttamatta ilman sitä elokuun lopussa, kun analogiset tv-lähetykset loppuvat.
Heti perään uuden digipommin paukautti Ylen hallituksen puheenjohtaja Hannu Olkinuora ilmoittamalla, että sekin käy Ylelle, että kaapeliyhtiöt purkavat digisignaalin analogiseksi, kunhan samalla lähettävät jakeluun myös digisignaalin.
Tästä hermostui hallintoneuvostoa johtava Mika Lintiläkin. Hänen mielestään Olkinuora on ylittänyt valtuutensa ja ottanut kantaa asioihin, jotka kuuluvat hallintoneuvostolle. Lintilän mukaan tällaisen päätöksen voi tehdä vain se. Nyt sitä ei ole tiettävästi tehty hallituksessakaan. Yleisradio on eduskunnan alainen talo jatkossakin. Sen on täytettävä yhä julkisen palvelun tehtävänsäkin. Sama pysyy ydinkysymyskin, Ylen luotettavuus. Siksi sekoiluista olisi jo päästävä selville uutisille.
***
Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmaa ryhdytään virallisesti kirjoittamaan tänään Säätytalossa. Ministerisalkut puolueet jakavat ensin keskenään. Jokainen puolue valitsee omat salkunkantajansa ensi viikon maanantaina. Siispä jo sunnuntaina poliitikot tavoittaa hyvin puhelimesta. Kaikki tosin odottavat sitä yhtä soittoa.