Yleisradio on aina herättänyt kiivaita tunteita. Punaisiksi värittyneet ohjelmat aiheuttivat 1960- ja 1970-luvuilla puoluepoliittista loiskintaa.
Radion kanavauudistukset ja tuttujen ohjelmien lopettamiset ovat herättäneet viime vuosina kansan syvissä riveissä voimakkaita tunnekuohuja.
Televisiomaksun korotukset ärsyttävät kansalaisia. Paheksuntaa ei näytä hillitsevän edes se, että uusien korotusten jälkeenkin maksun taso on Suomessa selkeästi eurooppalaisen keskitason alapuolella.
Seppo Niemelän johdolla toiminut parlamentaarinen työryhmä arvioi Ylen rahoittamiseksi erilaisia vaihtoehtoja. Sen rahoitus halutaan pitää riippumattomana sekä valtion budjettivaroista että mainostuloista. Ryhmä hylkäsi myös veromallin.
Budjettirahoitus voisi johtaa siihen, että Yle tulisi liian riippuvaiseksi maan hallituksesta. Tästä on vaarallisena esimerkkinä Britannian yleisradioyhtiö BBC, joka joutui Irakin sodan jälkimainingeissa hallituksen painostuksen kohteeksi.
Pöhöttyneeksi väitetyn laitoksen talous on ollut pitkään suurennuslasin kohteena.
Ylen taloutta kritisoidessa on hyvää muistaa, miten suuri merkitys kaupallisten kanavien toimilupamaksuilla on ollut sen toimintaan. Kaupallisten kanavien Ylelle maksamaa maksua puolitettiin kaksi vuotta sitten. Esimerkiksi 1990-luvulla maksun vuotuinen taso oli 50 miljoonan euron luokkaa.
Toimilupamaksu loppuu kokonaan, kun analogiset lähettimet suljetaan elokuun lopussa 2007. On aivan oikea ratkaisu, ettei maksua peritä kaupallisten kanavien digitaalisesta lähetystoiminnasta.
Tänä syksynä Yleä valvovat poliitikot esittivät näytelmän, jonka käsikirjoittajilla voisi olla kysyntää kaupallisten kanavien sarjatuotannossa.
Toimitusjohtajavalinnan ympärillä käydyn sekoilufarssin johdosta Yleisradion hallintoneuvostoa vetäneet Markku Laukkanen ja Jouni Backman poistuvat Ylen poliittisen koneiston näyttämöltä.
Eduskunnan valvonnassa olevan Ylen hallintoa on määrä remontoida. Niemelän työryhmä suosittaa, että uuteen ulkopuoliseen hallitukseen ei valittaisi jäseniä yhtiön toimintaa valvovista elimistä.
Kansanedustajat jäisivät näin hallituksen ulkopuolelle, mikä tarkoittaisi, että he eivät voisi jatkossa valita Ylen toimitusjohtajaa. Johtajien valinta siirtyisi hallintoneuvostolta hallitukselle.
Uudistus uhkaa jäädä puolitiehen. Ylen hallintoneuvoston johtoon nouseva Mika Lintilä on ilmoittanut, että hallitukseen pitää voida valita myös poliitikkoja. Kansanedustajat eivät halua päästää näpeistään toimitusjohtajan valintaa.
Ulkopuolinen hallitus voi johtaa siihen, että kahden tason poliittisen päätöskoneiston lisäksi Yle saa poliittisesti valitut päättäjät myös hallitukseen. Oliko se Niemelän työryhmän tarkoitus?
Hyvä hallintokäytäntö edellyttäisi, että valvojien ja valvottavien roolit pysyisivät selkeinä ja erillään.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen ei ole vielä ilmoittanut, missä muodossa hän vie uudistusta eteenpäin. Ylen hallinnon uudistaminen lähemmäksi yleistä osakeyhtiölain mukaista mallia sai lausuntokierroksella laajan tuen.
Luhtasen ei pidä pantata esitystä liian pitkään. Ministerin kannattaisi harkita, olisiko syytä irrottaa hallintoremontti Ylen muun lainsäädännön tarkistamisesta ja viedä osauudistus eduskuntaan nopealla aikataululla.
Eduskunnan ja myös Ylen uskottavuuden kannalta on tärkeätä, että Arne Wessbergin seuraaja valittaisiin asiallisella menettelyllä ulkopuolisen hallituksen toimesta. Kansanedustajien olisi syytä malttaa jäädä uuden hallituksen ulkopuolelle.