Euroopassa myydään 85 prosenttia autoista ilman autoveroa. Hollanti, Irlanti, Kreikka, Suomi ja Tanska ovat EU-maat, joissa autoista peritään ensirekisteröinnin yhteydessä autovero. Suomen malli on ollut oikein vanhakantainen, tyypiltään sitkeästi ylellisyysvero. Harvaan asutussa maassa se on käsittämätöntä.
Toisin on 1.1. 2008. Silloin täällä astuu voimaan Euroopan nykyaikaisin autovero. Auto muuttuu ylellisyysesineestä arkiseksi kulkuneuvoksi, lopultakin. Istuva hallitus sai vuosia valmistellun hankkeen hyvään päätökseen.
Pakoputkesta tuprahtelevan hiilidioksidin määrä on sopiva peruste autoverolle tilanteessa, jossa ilmaan pääsevää hiilikuormaa pitää pienentää.
Aluksi kuulosti jopa siltä, että myös Suomessa olisi mahdollisuus ostaa auto, jonka hinnassa veron osuus on pyöreä nolla. Sähköautossa ei ole pakoputkea eikä siis tule päästöjäkään. Vaan eihän sellainen sentään käy, ei tässä maassa. Vero vaihtelee 10 -- 40 prosentin välillä kuluttajahinnasta. Aivan täyttä totta porrastus hiilidioksidipäästöjen perusteella ei siis ole.
Verottaja korottaa vähintään kymmenyksellä ajokin hintaa ensirekisteröinnin yhteydessä, onpa hiilipäästöjä tai ei.
Kuinka käynee siinä vaiheessa, kun myös autojen käyttömaksu muutetaan päästöperusteiseksi. Kai silloinkin tulee jokin vähimmäismaksu.
Eipä sähköauto kovin käyttökelpoinen vaihtoehto nykyisellään olekaan. Käyttösäde on lyhyt ja mukana kulkevien akkujen paino suuri.
Aitoja vähäpäästöisiä vaihtoehtoja ovat pikkudieselit. Dieselien kohtelussa suomalaisessa järjestelmässä säilyy ikävä kauneusvirhe. Niistä on maksettava ns. käyttövoimaveroa. Dieselverona aiemmin tunnettu maksu on silkkaa rahastusta. Sillä ei ole mitään tekemistä mainostetun päästöjen vähennyspyrkimyksen kanssa.
Tuollaiset maksut ovat liikennepolitiikkaamme pesiytyneitä, perusteiltaan mielivaltaisia rankaisuveroja. Ne rasittivat kilpailukykyä maassa, jossa 90 prosenttia kuljetettavista tuotteista ja 90 prosenttia henkilöliikenteestä kulkee maantiellä.
Tieliikenteeltä kerätään edelleen 6,5 miljardia euroa vuodessa veroina ja veroluontoisina maksuina. Samaan aikaan teiden ylläpitoon käytetään vajaa miljardi euroa vuodessa. Tiestömme heikkenee vääjäämättä. Asiallinen tienpito vaatisi 1,2 -- 1,5 miljardia euroa vuodessa.
Mitä kehnompi tie, sitä enemmän kuluu polttoainetta, olkoon kulkupeli miten vähäpäästöinen tahansa.
Eipä meillä huolehdita kunnolla muistakaan kuljetusreiteistä. Myös ratoja ja vesiväyliä korjataan ja uusitaan niin nihkeästi, että rapistuminen pysyy aina edellä. Kansallisvarallisuutta päästetään tärviölle.
Kauan tulee varmasti kestämään, ennen kuin EU:n vanhin autokanta pääsee edes keskimääräiselle tasolle, jos pääsee koskaan. Suomalaisten ostovoimakin on häntäpäässä. Mutta varmasti autokauppa viriää veropäätöksen odottelusta johtuneen laman jälkeen.
Käypä kuinka tahansa, toivottavaa olisi, että syrjäseudulla asuvia, uuden auton ostoon kykenemättömiä ei ahdistettaisi tulevina vuosina mahdottoman raskaalla käyttöverolla.
Alan ratkaisuja ovat aina tehneet ihmiset, jotka katselevat ikkunastaan pääkaupungin päällystettyjä väyliä. Niitä liikennöivät yksityisautojen ohella bussit ja ratikat. Pinnan alla kolistelee metrokin. Päättäjien pitäisi muistaa, että heidän ikkunoistaan näkyy väin vähäinen osa liikenteen kokonaiskuvasta.
***
Maajussille morsian on nimensä veroinen tv-ohjelma. Ainoa naispuolinen isäntä näyttää saaneen sulhoehdokkaikseen pari juoruämmää. Raukkikset räpättävät kaiken julki jokaista pusua myöten.