Moni asia, jota nykyään pidetään välttämättömyytenä, on joskus ollut ylellisyyttä. Esimerkiksi sähkö tai vesijohtovesi on aikanaan tuomittu turhana luksuksena. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori, akatemiatutkija Mika Pantzar sanoo, että aina kun tulee jotain uutta, löytyy myös sormen heristäjiä.
Pantzarin mukaan yksinkertaisin määritelmä ylellisyydelle on "se, mitä vain harva omistaa". Esimeriksi kulta ja hopea ovat olleet niukkoina aikoina ylellisyyttä.
OP-ryhmän pääekonomisti Timo Lindholm sanoo, että luksus on sitä, että esineen toiminta ei ole enää tärkeintä, vaan se, miltä esine näyttää.
"Aika näkyy yhtä hyvin 20 euron kellosta kuin 10 000 euron kellosta. Silti tietyt ihmiset haluavat ostaa 10 000 euron kelloja muista syistä kuin ajantarkkuuden takia."
Pantzarin mukaan ylellisyys on demokratisoitunut ja muuttunut abstraktimmaksi. Nykyisin ylellisyyttä voi olla esimerkiksi vapaa-aika, sillä kaikki eivät voi olla vapaalla samaan aikaan. Pantzarin itsensä mielestä hienointa ylellisyyttä ovat vapaus ja turvallisuus.
"Onhan tämä kummallinen maa, kun älyttömän rikas ihminen voi ostaa älyttömän kalliin auton ja ajaa sillä sitten uimahalliin saunomaan tavallisten ihmisten kanssa."
Luksus on myös makuasia.
"Moni nauraa kaupunkimaastureilla ajaville ihmisille ja pitää maastureita lapsellisina. Ihmiset niillä kuitenkin ajavat", Pantzar toteaa.