Irakin presidentti Saddam Hussein rakennutti 1980-luvulta alkaen palatsiverkostonsa yhteyteen bunkkeriverkoston voidakseen kirjaimellisesti painua maan alle tarpeen vaatiessa. Pelkästään Bagdadissa Saddamilla on ollut käytössään ainakin kaksi pitkäaikaiseen oleskeluun varustettua syvällä maan alla sijaitsevaa järeää bunkkeria.
Bagdadin konferenssikeskuksen alle 1991 valmistunut bunkkeri on kokonaisuudessaan jugoslavialaisten insinöörien ja työntekijöiden rakentama. Sen suojana on liki viisimetrinen betonikuori ja syvälle ulottuva ankkurointi, minkä ansiosta bunkkeri selvisi jo 1991 kolmesta risteilyohjuksen osumasta.
Tekniikka on kuitenkin edennyt bunkkereidenkin tuhoamisen saralla. ABC Newsille antamassaan haastattelussa bunkkerin rakentamiseen osallistunut insinööri arveli, että uusien bunkkereiden tuhoamiseen suunnitellut pommit ovat riittävän tehokkaita yltääkseen konferenssikeskuksen alle.
Konferenssikeskuksen alapuolinen bunkkeri rakennettiin 1980-luvulla Jugoslavian diktaattorille Titolle rakennetun bunkkerin piirustusten pohjalta. Ylellisesti sisustettu bunkkeri on varustettu myös elektronisen sodankäynnin varalta, ja siihen kuuluu täydellinen viestikeskus.
Toinen Bagdadiin rakennetuista bunkkereista on saksalaisen insinööritoimiston presidentinpalatsin yhteyteen maan alle 32 metrin syvyyteen rakentama turvapaikka. 1982 valmistuneen bunkkerin sisustus on niin ikään ylellinen, ja saksalaiselle Focus-viikkolehdelle haastattelun antaneet bunkkerin rakentajat arvioivat sen kestävän Hiroshiman ydinpommia vastaavan latauksen.
Molemmat bunkkerit on varustettu pakotunneleilla ja vedenkierrätysjärjestelmillä. Viihdettäkään ei ole unohdettu, sillä presidentin palatsin alla olevan bunkkerin varustukseen kuuluu myös laaja cd- ja dvd-kirjasto.
Saddam rakennutti 80- ja 90-luvuilla Irakiin laajan palatsiverkoston, jonka yhteyteen rakennettua bunkkeriverkostoa on epäilty käytettävän kiellettyjen aseiden kätköpaikkana.