Terrafame-jupakka on vellonut Yleisradiossa neljä kuukautta. Voisi luulla, että asia olisi loppuun käsitelty sen jälkeen kun Yleisradio sai 25. marraskuuta verkkosivuillaan kerrotun uutisen julkaisemis- ja korjausprosessista, ei siis itse uutisesta, langettavan päätöksen Julkisen sanan neuvostolta.
Asia ei ole lainkaan loppuun käsitelty. Tekeillä on professoritason selvitys Yleisradion journalistisesta päätöksenteosta. Sitä odoteltaessa on muitakin kysymyksiä, joista on syytä keskustella.
Suurin kysymys koskee tietysti Yleisradion journalistisen uskottavuuden palauttamista. Tämä ongelma kuuluu Ylelle itselleen. Yleisradio on soppansa keittänyt, ja Yle saa sen myös selvittää.
Ensimmäinen ihmettelyn aihe liittyy siihen, että langettava päätös oli tuskin ehditty julkistaa, kun Yleisradion johto kiirehti jo kommentoimaan sitä.
JSN:n perussopimuksen, johon myös Yle on sitoutunut, mukaan langettavan päätöksen saavan tiedotusvälineen on julkaistava se "ilman välittömiä kommentteja".
Jos esimerkiksi Kaleva saisi (niin kuin on joskus saanut) langettavan päätöksen eli huomautuksen, siitä julkaistaisiin uutinen ilman kommentteja. Sisällöstä vastaavana päätoimittajana en kommentoisi päätöstä ulospäin tuoreeltaan, tuskinpa myöhemminkään, vaikka kuinka jurppisi.
Sekä vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen että jopa toimitusjohtaja Lauri Kivinen kiirehtivät kertomaan julkisuuteen, ettei JSN:n äänestyspäätöksellä tekemä tulkinta vastaa Ylen käsitystä tehtyjen julkaisupäätösten perusteista. Molemmat sentään ottivat rapsut "nöyrästi" vastaan. Se nyt olisi vielä puuttunut, etteivät olisi.
JSN teki ratkaisunsa äänin 6 -6, puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Yleisradion johto tuntui pitävän tiukkaa äänestyspäätöstä sen painoarvoa vähentävänä tekijänä.
Näinhän suinkaan ei ole: sääntöjen mukaan tehty päätös on päätös. Tiukkoja äänestyspäätöksiä tehdään oikeuslaitoksessa, eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa.
Äänestäminen ei vähennä lopputuloksen ominaispainoa. On hyvä kysymys, mitä olisi tapahtunut Ylen johdossa, jos päätös olisi ollut yksimielinen.
Neuvoston mukaan tapauksessa on "nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen". Yleisradio on niin iso mediapeluri, että siihen pätee tällaisissa veteen piirrettyä rajaa muistuttavissa tapauksissa sama kuin vaikkapa ministereihin. Riittää, jos syntyy edes epäilys siitä, etteivät asiat ole kunnossa.
Oma asiansa on tekeillä oleva selvitys. Selvitysmieheksi on valittu Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää, entinen JSN:n puheenjohtaja muuten.
Mäenpää tekee varmasti hyvää työtä. On silti jäänyt pohtimatta Mäenpään aseman mahdollinen ongelmallisuus siinä mielessä, että Yleisradion hallitusta johtaa Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson. Sitä on kyllä ihmetelty, ja syystä, miksi Yleisradio tilasi selvityksen näin jälkijunassa.
Neuvoston yksimielinen lausuma pääministerin toiminnasta oli kylmää kyytiä Sipilälle. Suomenmaa väänsi koko asian poliittiseksi, kun ei parempaa keksinyt.
Sipilä arvosteli tekstiviestillä uutisen näkökulmaa jopa ennen sen ilmestymistä. Uutiseen tehtiin Sipilän viestittelyn takia nopeasti lukuisia muutoksia, vaikka niitä ei olisi tarvinnut tehdä: jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä eikä pääministeriin kohdistunut erittäin kielteistä julkisuutta.
JSN:n mukaan Sipilän viestien määrä ja sävy olivat niin poikkeuksellisia, että niitä on mahdollista tulkita painostusyritykseksi.
Vaikka neuvoston oli mahdotonta selvittää, painostiko hän Yleä tietoisesti, toiminta oli "vähintään harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta". Niin oli.
Neuvoston kanssa voi olla vain samaa mieltä, että kaikki tällainen on omiaan lisäämään rakenteellisen itsesensuurin mahdollisuutta. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että siirtyminen Yle-veroon antoi poliitikoille peukaloruuvin. Jos vielä valta päättää Ylen strategiasta siirtyy sen hallitukselta poliitikoista koostuvalle hallintoneuvostolle, peukaloruuvi vain kiristyy.
Ylessä on totisesti selvitettävää. Sillä on vaikutusta myös muihin tiedotusvälineisiin, vaikkei niillä ole jupakassa osaa eikä arpaa.