Kaikkivaltiaalla, näin kerrotaan, oli ongelma. Hän halusi luoda maailman, muttei oikein tiennyt, miten pääsisi alkuun.
No, kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Italiaano nimeltä Donizetti ilmoitti, että hänellä on ehdotus. Koska maailmassa pitää olla (vähintään) kaksi osapuolta, hän on muuatta oopperaansa varten harkinnut hullua koloratuurisopraanoa ja huilua. Pannaan ne keskinäiseen peliin, heijastamaan toinen toisensa tunteita ja aatoksia. Siinä olisi malli. Eiköhän siihen ympärille sitten rakennu jotakin ihan kivaa.
Kaikkivaltias ihastui ikihyväksi ja tässä sitä ollaan. Oli hieno oivallus ohjaaja Marianne Mörckin taholta kohottaa näkyväksikin reliefiksi sopraano Eglise Gutiérrezin ja huilisti Simo Haanterän hienonhieno yhteistyö Lucia di Lammermoorin kuuluisassa hulluuskohtauksessa.
Mirjam Helin -laulukilvan taannoinen voittaja Gutiérrez löi itsensä kerralla läpi Savonlinnan oopperajuhlien yleisön keskuudessa.
En muista, että ihmiset olisivat koskaan aikaisemmin innostuneet yhden solistin kohdalla seisoviin aplodeihin oopperajuhlilla.
Gutiérrez harrasti Luciana jonkin verran myös vanhanaikaisia diivan elkeitä, mutta kokonaisuutta ne eivät päässeet haittaamaan. Rooli oli laulajattarella aivan suurenmoisesti hallussa ja juhlinta siis täysin paikallaan.
Myös Jeong Won Leen Edgardo oli valloittava ilmestys. Ääni kalskahti ja kaartui komeasti. Erityisen vaikuttava oli jäähyväisaaria, jossa vahva usko jälleennäkemiseen murtautui uljaasti läpi epätoivon.
Hannu Niemelän Enrico oli jyrkkyydessään tepsivä, mutta äänenanto oli tällä kertaa tuon tuostakin liian volyymikasta, jolloin teho väheni. Petrus Schroderus väläytti Arturona äänensä rikasta sointia, mutta lisäannos joustavuutta ei olisi pahitteeksi.
Jyrki Korhonen korosti Raimondona hienosti rippi-isän vaikutusvaltaa; Tuija Knihtilä ja Petri Bäckström hoitivat tehtävänsä laadukkaasti.
Orkesteri ylsi Alberto Hold-Garridon johdolla todella korkeatasoiseen sointiin; erityisesti ihailin vaskien voimaa ja kohtalokkuutta.
Lavastaja Göran Arfsille oli paikan päällä valmiina varsin uskottava skotlantilainen linna ; hän käytteli pylväselementtejä kekseliäästi ynnä kasvatti valaistusideoita hauskasti toinen toisistaan.
Kyösti Haatasen valmentama kuoro synnytti jälleen kerran ihania väristyksiä selkäpiihin.