Helsinki Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaa tuotto on syynissä. Verottaja vaatii yhteisöjen elinkeinotoiminnasta saatua voittoa verolle. Valtiovarainministeriön budjettineuvoksen Jouko Narikan mielestä tiukentunut verotulkinta ei saa johtaa siihen, että yleishyödyllinen toiminta vaarantuu tai sen edellytykset heikentyvät.
Verohallitus uudisti ohjeitaan yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta huhtikuussa. Lainsäädännöllisiä muutoksia ei tehty, mutta ohjeistusta selkiytettiin ja tulkintoja kirjattiin aiempaa tarkemmin.
"Vielä ei ole tietoa, tuleeko lisää verovelvollisia viime vuoden osalta, mutta vuosittain päätökset poikkeavat joidenkin verovelvollisten näkemyksistä", verohallituksen ylitarkastaja Ilkka Lahti kommentoi. Hän myöntää, että rajanveto on tulkinnallista ja oikeustapauksia syntyy.
Kansalaisjärjestöjen toiminta turvattava
Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi muistuttaa, että valtioneuvosto teki jo keväällä periaatepäätöksen, jolla turvataan kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset. Päätöksessä todetaan, että järjestöjen verokohtelua pitää selkeyttää, ja että niiden toiminta ja varainhankinta on turvattava.
Yleishyödyllisyyden aseman menettämisen kynnys on valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan asetettava korkeaksi. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus keskitetään yhteen paikkaan yhdenmukaisuuden ja asiantuntemuksen takaamiseksi.
Yleishyödylliset yhteisöt ovat yhdistyksiä ja säätiöitä, joilla ei käytännössä ole verotettavaa toimintaa. Ne voivat jakaa apurahoja tai niillä voi olla jonkinlaista sijoitustoimintaa, verovapaata pääoman tuottoa. Jossain vaiheessa säätiö tai yhdistys saattaa hankkia varoja elinkeinotoiminnan tyyppisesti. Tuolloin elinkeinotoimintaa verotetaan kuten yhtiöitäkin. Veron ulkopuolelle on rajattu joitakin toimintoja, kuten esimerkiksi bingo tai urheilutapahtuma. Tulkinnanvaraista on sitten, missä vaiheessa toiminta on elinkeinotoimintaa.
"Jos toimintaa aletaan pyörittää säännönmukaisemmin, siihen otetaan muitakin kuin talkootyöntekijöitä, tavaraa tilataan, tiloja vuokrataan, toiminta laajenee rajaamattomaan asiakaspiiriin, sitä joudutaan oikeuskäytännön kriteerien mukaan tulkitsemaan elinkeinotoiminnaksi", Lahti kuvailee.
Suomen yli sadasta tuhannesta yhdistyksestä verohallinnon rekisterissä noin 40 000. Niistä verovelvollisia on ainoastaan kuutisen tuhatta. Verovalvonta kohdistuu noin 35 000 yhdistykseen ja noin 2 700 säätiöön.
Vapaamatkustajat
esille
Luottamus järjestötoimintaan on Lahden mukaan kärsinyt. Yhdistysten varainhankinnasta vain osa on mennyt hyväntekeväisyyteen ja lahjoittajat ihmettelevät, että mitähän se toiminta oikein on. "Rehellistä toimijaa ei pidä pistää verolle. Nyt on löydettävä vapaamatkustajat."
"Tämä ei ole yhdistysten lahtaushanke. Ymmärrän kyllä yhdistysten huolen. Jos ei ole toimittu rehellisesti, pitää olla todella pelokas. Jos taas verottaja tietää ja verotus on toimitettu, ei ole mitään syytä huolestua. Lainsäädäntö ei ole tältä osin muuttunut."
Lahti kieltää, että kyse olisi rahankeruusta. Hän muistuttaa, että valtiolle maksettavista tuloveroista yhdistysten ja säätiöiden osuus on ainoastaan 0,4 prosenttia. Lahti ei myöskään ota kantaa siihen, pitäisikö elinkeinotoiminnan olla verovapaata esimerkiksi sosiaalipalvelujen tuottajille. Se on lainsäätäjän asia.
