Korkeimman oikeuden ratkaisu Oulun taksisurmassa herättää hämminkiä ja koettelee yleistä oikeustajua.
Korkein oikeus (KKO) lievensi Oulussa tammikuussa 2001 sattuneeseen taksiryöstöön ja autoilija Keijo Nivalan surmaan syyllistyneen miehen tuomiota tiistaina. KKO tulkitsi surman olosuhteiden käänteestä aiheutuneeksi tapoksi. Sen mukaan ennalta suunniteltuun taksiryöstöön ladattu ase mukanaan lähtenyt mies tappoi kuljettajan ilman erityistä suunnitelmallisuutta. Käytännössä kärsittäväksi tuleva vankeusaika lyheni näin murhaan verrattuna oleellisesti.
KKO:n mukaan surmaaja syyllistyi tahalliseen tekoon, mutta ei rikoslaissa murhan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vakaasti harkiten. Viisihenkisen oikeuden jäsenistä yksi, oikeusneuvos Lauri Lehtimaja totesi eriävässä mielipiteessään, ettei kolmas laukaus puolustuskyvyttömään uhriin voinut johtua olosuhteiden pakosta.
Lehtimaja olisi pitänyt voimassa Oulun käräjäoikeuden ja Rovaniemen hovioikeuden tuomion murhasta. Hänen näkemyksensä ja alempien oikeusasteiden päätökset vastaavat paremmin yleistä oikeustajua, ja sen takia asiasta on syytä jatkaa keskustelua.
Asiakirja-aineiston perusteella on hyvin vaikea hyväksyä perustelua, ettei ryöstäjällä ollut muuta mahdollisuutta kuin surmata uhrinsa. Hän oli kahdella poskeen osuneella laukauksella tehnyt uhrinsa puolustuskyvyttömäksi. Ennakkosuunnitelman mukaisesti hänen hallussaan oli kuljettajan lompakko. Siinä oli rahaa noin 50 euroa.
Kolmas, päähän suunnattu kuolettava laukaus ammuttiin vasta hetken päästä. Sinä aikana pistoolia pitävä käsi odotti aivoista tulevaa käskyä. Oli mahdollista joko laittaa ase taskuun tai käyttää sitä vielä.
Ladatun ja varmistamattoman pistoolin kanssa ryöstöaikeissa liikkeelle lähtevä on varautunut käyttämään asetta. Tuskin uhri koskaan myötäsukaisesti lompakkonsa luovuttamiseen suhtautuu. Ei vastarinta tai vastahakoisuus tule ryöstäjälle yllätyksenä. Kun hän sumeilematta ampui kaksi kertaa uhriaan päähän, hän osoitti jo siinä suurta piittaamattomuutta ihmishenkeä kohtaan ja kylmäverisyyttä. Pahasti haavoittunut uhri ei enää kieltänyt lompakkonsa ottamista. Surmaajalla oli täysi mahdollisuus astua ulos autosta kenenkään estämättä ryöstösaalis mukanaan.
Oikeusneuvos Lehtimaja luonnehti viimeistä, tappavaa lähilaukausta teloituksen luonteiseksi. Määritelmä vastaa hyvin kuvausta siitä, mitä yöllä tapahtui. Ampuja on varmaan ollut kiihtyneessä mielentilassa, mutta voiko se olla lieventävä asianhaara? Halutaanko nyt ymmärtää tekijää enemmän kuin uhria? Taksista poistuttuaan tekijällä riitti malttia palata ottamaan sieltä unohtunut oma lompakko. Tolaltaan olleelta se olisi unohtunut.
Tuomioiden langettamisessa on käytävä usein tarkkaa rajanvetoa. Siinä vaaditaan viileää harkintaa. Varmasti korkein oikeus pyrki ottamaan huomioon kaikki asiaan vaikuttaneet tekijät. KKO jopa siteerasi perusteluissaan hallituksen esitystä, jonka mukaan murhan pitää säilyä rikoslakimme törkeimpänä rikoksena ja nimike pitää varata todella poikkeuksellisen törkeitä tekoja varten.
Hallituksen esityksen perustelut ovat hyvät. Silti voi kuitenkin kysyä, eikö öinen taksisurma tammikuussa 2001 sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen parkkipaikalla ollut törkeä ja tarkkaan harkittu. Surmaaja oli sopinut silloisen vaimonsa kanssa, että tämä oli rikospaikalla odottamassa. Surmaajan on täytynyt miettiä jo etukäteen mahdollisuutta, että eloon jäävä uhri tunnistaa pakoauton ja ehkä ryöstäjänkin. Sen saattoi estää ampumalla kuolettavan laukauksen.