Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner osallistui keskiviikkona mobiilimaailmaa luotaavaan Advance Mobile Oulu -seminaariin, jossa hän esitteli Ylen mobiilistrategian suuntaviivoja.
Jungnerin mukaan Yleä kiinnostavat mobiilipavelut voi jakaa kolmeen luokkaan: simulcast-lähetyksiin, joissa samaa sisältöä voi seurata yhtä aikaa televisiosta ja matkapuhelimesta, tilauspalveluihin, joiden kautta katsoja voi tilata ja katsoa ohjelman silloin, kun haluaa sekä erilaisiin lisäpalveluihin kuten äänestykset ja soittoäänet.
Tällä hetkellä merkittävintä on ollut simulcast-toiminta urheilun osalta, esimerkiksi Ylen lähetyksiä Torinon talviolympialaisia pystyttiin seuraamaan netistä ja matkapuhelimen ruudulta.
Mobiili-tv nousussa
Mobiilitelevisio on vasta tulollaan 3g-verkkojen ja edistyneiden päätelaitteiden myötä. Kiinnostusta siihen on - Jungnerin mukaan ihmisiä vetävät eniten uutiset ja urheilu - mutta asia on monimutkaisempi.
"Kiinnostuksen ohella mobiilitelevision tarjontaa määrittävät tekijänoikeudet. Kun tekijänoikeuskysymykset saadaan ratkaistua, en näe mitään estettä sille, etteikö koko televisiotarjonta kaikilta viideltä digikanavalta voisi tulla matkapuhelimeen."
Pulma on kuitenkin monipiippuinen. Yleisradio maksaa nyt jo korvauksen tekijöille siitä, että sen lähetys näkyy kaikille suomalaisille. Jos sama sisältö on nähtävissä tulevaisuudessa matkapuhelimessa, Ylen lähtökohta on se, että samasta asiasta ei makseta kahta kertaa.
"Lähtökohtahan on se, että kaikki osapuolet hyötyvät. Uskon kuitenkin, että tämä asia saadaan neuvoteltua ja siihen tulee hyvä ratkaisu tämän vuoden aikana", Jungner toteaa.
Toinen seikka on se, että Yle toimii kaupallisessa kentässä markkinoiden mukana. Siksi yhtiö joutuu perimään lisäpalveluista rahaa, vaikka organisaatio on voittoa tuottamaton.
Maksullisuus määritettävä
"Ylen toiminta perustuu televisiomaksuun, eikä mobiilitoiminta voi olla sille liiketoimintaa. Suurin syy maksullisuuteen tulee markkinoista, sillä Yle ei voi tarjota ilmaiseksi sellaista, jota kaupalliset toimijat tarjoavat maksua vastaan. Jos Yle perii lisäpalveluista markkinoiden mukaisen maltillisen maksun, niin Yle ei ole tuhoamassa näitä markkinoita", Jungner selvittää.
Maksullisuuden määrittäminen on Jungnerin mukaan hieman ongelmallista.
"Pääsääntö on kuitenkin lähtökohtaisesti se, että simulcast-tyyppiset lähetykset, jossa sama sisältö katsotaan vaikka kännykästä, olisi maksutonta. Lisäpalvelut sen sijaan olisivat ainakin osittain maksullisia."
Jungner näkee verkon kautta tapahtuvan tallennemyynnin parhaana esimerkkinä maksullisesta palvelusta.
"Olen vakuuttunut siitä, että Suomessakin dvd-jakelun oheen tulee nettijakelu eli tv-sarjoja ja elokuvia voi ladata tietokoneelle ja muihin laitteisiin. Tämä on varmasti maksullista, koska silloin astutaan dvd-jakelun tontille ja tiliä pitää tehdä tekijänoikeushaltijoille ja muille toimijoille."
Operaattoritkin ovat yhä vakuuttuneempia siitä, että heidänkin liiketoimintansa löytyy palveluista. Mikael Jungner ei näe tätä ongelmana vahvan sisällöntuottajan kannalta.
"Ylen rinnalle mahtuu hyvin muita toimijoita. Ajatellaan vaikka amerikkalaisia sarjoja tai uusia kassamagneettielokuvia, jotka ovat molemmat sellaisia sisältöjä, jossa Yle ei juuri ole mukana. Tällaisten sisältöjen osalta teleoperaattorit ja muut broadcast-toimijat löytävät varmasti roolinsa luontevasti."