Neuvostoliitto oli aikanaan paljon toimivampi maa kuin mitä kertoi lännen propaganda tai väittivät ne suomalaispoliitikot tai -toimittajat, joita syytettiin ilkeästä neulanpistopolitiikasta. Mihinkään muuhun käsityksen ei voinut tulla, jos kuunteli pari-kolmekymmentä vuotta sitten Yleisradion lähettämiä Naapurineljännes ja Näin naapurissa -ohjelmia.
Seuraavassa katkelma Näin naapurissa -lähetyksestä vuodelta 1979. Ollaan valkovenäläisessä Punainen työvuoro -kolhoosissa. Suomalainen toimittaja kertoo ääntään madaltaen:
"Nyt mennään sisään sikalaan... kaikki on pitkälle koneellistettua. Hämmästyttävää on, että monille sikaloille tyypillistä pistävää hajua ei tunnu lainkaan."
Siis jos Yleä oli uskominen, Neuvostoliitossa oli jo pian kolmekymmentä vuotta sitten ratkaistu sikaloiden hajuongelma, josta Suomessa ei ole päästy vieläkään.
Nyky-Yleisradiota täytyy kiittää, että se on tajunnut arkistojensa kulttuurihistoriallisen arvon. Jo jonkin aikaa Ylen nettisivujen kautta on päässyt kuuntelemaan monia Suomen historiaan kuuluvia vakavia ja keveitä ääni- ja kuvakatkelmia. On Alvar Aaltoa, Veikko Vennamoa, Pekka Tiilikaisen selostuksia ja vaikkapa Tabe Slioorin arviointia suomalaismiehistä.
Ensi kuun 4. päivästä alkaen Radio 1:ssä alkaa pyöriä Punainen Heinäkuu -sarja, jonka teemana on Neuvostoliitto. Merkittävä osa annista on peräisin Ylen arkistosta, kuten suomalaistoimittajan kolhoosivierailusta kertova Näin naapurissa. Ohjelma on jo kuultavissa Ylen nettisivuilla.
Samassa paikassa voi kuulla Esko Seppäsen kertomana, kuinka Neuvostoliiton ay-liikkeen roolina on kannustaa työntekijöitä parempiin suorituksiin. "Tärkein kysymys on sosialistisen kilpailun edistäminen", vahvisti Punainen Ruusu -tekstiilitehtaan ammattiyhdistyskomitean edustaja radioiden ääressä istuneelle Suomen kansalle.
Samassa ohjelmassa kuullaan myös Moskvitsh-autotehtaan pääjohtajan kolmannen varamiehen vakaa viesti: "On päätetty", että seuraavasta automallista tulee "korkealaatuinen niin teknisesti kuin mukavuuksiltaan".
Muisti kelaa kiivaasti, minkälainen Mosse ilmestyikään markkinoille 1970-luvun lopussa. - Ja samalla herää kysymys, mitä tehtaalla oli aikaisempien mallien kohdalla päätetty.
Hassunkurisista yksityiskohdista huolimatta on pakko todeta, että ohjelmat ovat aika puuduttavia. Korviin tulvii kolhoosien lehmien maidontuotantomääriä, maatalousministeriön edustajan arvioita meneillään olevasta viisivuotiskaudesta, tietoa sosialistisen yritysjärjestelmän perusteista.
Sinänsä suomalaisten oli hyvä tuntea naapurinsa. Kiusallista noissa ohjelmissa kuitenkin oli, että oikeasti hankalia kysymyksiä ei esitetä. Tosin hetkittäin jotakin kielteistäkin nousee esiin. Selviää esimerkiksi, että valkovenäläiset lehmät tuottavat maitoa paljon vähemmän kuin suomalaiset ja että rehusta on pulaa.
Kaikki näyttää kuitenkin toimineen neuvostoisäntien ehdoilla. Normaali journalistinen kriittisyys oli jätetty ilmeisesti Vainikkalaan. Ehkä tätä voi puolustella sillä, että jos olisi ryhdytty kriittisiksi, niin ohjelmat olisivat jääneet tekemättä. Voi myös olla, että iso osa kuulijoista tiesi asetelman ja osasi lukea rivien välit.
Naapurineljännes esimerkiksi kertoi, että kolmen ruokalajin päivällinen maksaa neuvostokoulussa Suomen rahassa vain 1,25 markkaa. Oliko tuossa piiloviesti, että Neuvostoliitossa joudutaan käymään koulua vuoroissa? Ensi kuulemalta radioiden ääressä saa kuitenkin vaikutelman, että toimittajakin oli innoissaan siitä, kuinka mainiosti asiat on naapurissamme järjestetty.