Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen journalistisessa johtamisessa on Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään tekemän selvityksen mukaan huomattavia puutteita. Maanantaina julkistetussa raportissa selvitysmies löysi journalistisesta toimintatavasta ainakin pääministerin mentävän aukon.
Mäenpään tekemän arviointiraportin huolestuttavimpana löydöksenä voi pitää sitä, että Ylen johto taipui painostuksen edessä ja muutti uutisointia pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) mieleisempään muotoon. Yleisradion johto on aiemmin kiistänyt taipuneensa painostukseen.
On hälyttävää, jos Ylen toimintakulttuuri antaa vaikutelman itsesensuurista tai maan tavasta. On outoa, ettei riippumattomuuden merkitys olisi selvää Suomen suurimmalle toimitukselle ilman erityisiä selvityksiäkin. Raportin tiukkuus saattoi tulla yllätyksenä tilaajilleen. Saa nähdä, onko edessä henkilövaihdoksia.
Valtava kohu alkoi, kun Yle julkaisi uutisen Talvivaaran kaivosyhtiö Terrafamen ja Sipilän sijoituskytköksistä marraskuussa. Pääministeri lähetti Ylen toimittajalle kymmeniä sähköpostiviestejä, jotka voitiin tulkita painostusyritykseksi.
Mäenpään mukaan Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ryhtyi pääministerin yhteydenottojen jälkeen ”mikromanageeraamaan” aihetta käsitelleitä uutisia.
Päätoimittajalla on lakiin perustuva valta päättää, millaista journalistista sisältöä julkaistaan, mutta selvitysmies on sitä mieltä, että tässä tapauksessa Ylen johto taipui ulkopuoliseen painostukseen.
Mäenpään mukaan Yle toimii yleisellä tasolla riippumattomasti, mutta se ei vielä riitä, kuten tapahtumasarja Sipilän ympärillä osoittaa.
Journalistisen riippumattomuuden ei saa antaa hämärtyä päivittäisessä tekemisessä millään tavalla. Riippumattomuutta tuskin silti kannattaa kirjata lakiin, sillä se vain vahvistaisi Ylen asemaa mediakentän käenpoikana.
Mäenpää perää journalistista rohkeutta varovaisuuden sijaan. Toimituksissa ei saa katsella maailmaa liian käräjäherkästi, lakikirja kädessä. Tärkeänä arvona tulee olla yhteiskunnallisesti merkittävien ja siten jopa ikävien asioiden tuominen julki, toisin sanoen vastuu yleisölle. Julkaistavien tietojen pitää vain olla tosia. Ylen varovaisuus on voinut kasvaa muun muassa taannoisen lautakasajutun takia.
Ylen tehtäviä täsmentänyt kansanedustaja Arto Satosen (kok.) työryhmä on esittänyt poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston aseman vahvistamista jopa siten, että neuvosto voisi päättää Ylen strategiasta.
Samaan aikaan poliitikot, joilla on käsi Yleisradion rahahanalla, ovat olevinaan huolestuneita Ylen riippumattomuudesta. Muun median toimintaedellytyksistä he kantavat jostakin syystä paljon vähemmän huolta.
Mäenpään raportista pitää keskustella, sillä Yleisradio on veronmaksajien rahoittama, ei eduskunnan. Siksi suomalaisilla on oikeus vaatia rahoilleen vastinetta ja korkeata journalistista laatua.