Suomalaiset uskoivat kuuliaisesti Yleisradiota, jonka mukaan tv-lähetysten digitalisoinnille ei ollut vaihtoehtoa. 150 päivää ennen h-hetkeä kerrottiin, että on sittenkin. Linjanmuutos tuli toivottoman myöhään.
Valtioneuvosto päätti toukokuussa 1996 Suomen siirtymisestä radio- ja televisio-ohjelmien jakelussa digitaaliseen tekniikkaan. Suunnitelma oli kunnianhimoinen. Suomesta haluttiin edelläkävijä koko maailmassa, ja Nokialle avattiin uusia markkinoita digisovittimien valmistajana. Ylen jakelutoiminnoista luotiin Digita Oy. Kotimaista jakeluyhtiötä perusteltiin kriisiajan lähetysvalmiudella.
Oli muitakin järkevän tuntuisia perusteluja: kun lähetyksen kuva ja ääni pakataan entistä tiiviimpään muotoon, verkossa on mahdollista lähettää aiempaa enemmän ohjelmia ja muita palveluja. Alkoi Yle-vetoinen laukka kohti suurta päämäärää.
Liikenneministeriö seurasi katseella. Kuuliainen kansa alkoi ostaa digibokseja, jotka toimivat joten kuten, jos osasi kytkeä sovittimen, television ja muut mahdolliset laitteet oikein toisiinsa. Tämän taistelun on osa kansasta jo käynyt ja katsoo nyt yleensä varsin hyvää kuvaa.
Perinteisten eli analogisten lähetysten on määrä kerralla päättyä elokuun lopussa. Valmius digivastaanottoon puuttuu kuitenkin vielä sadoistatuhansista kodeista. Osa odottaa laitteiden hintojen laskua ja laadun paranemista, mutta näyttää uhkaavasti siltä, että tuhansissa kodeissa tv-ruutu tarjoaa syyskuun alusta lukien pelkkää lumisadetta.
Tämä uhka ilmeisesti herätti Ylen johdon, joka tähän asti on kieltäytynyt katsomasta tosiasioita silmiin. Ensiksi tuli tieto, että Yle sallii kerrostaloissa keskusdigisovittimet, jos vain samaan aikaan taloyhtiön asuntoihin taataan myös digitaalinen signaali. Osa asukkaistahan on oman sovittimensa jo hankkinut.
Keskiviikkona Ylen hallituksen puheenjohtaja Hannu Olkinuora kertoi Aamulehdessä uudesta myönnytyksestä: Ylellä ei periaatteellisesti ole mitään sitäkään vastaan, että kaapeliyhtiöt purkavat digisignaalin analogiseksi, kunhan jakeluun lähtee myös digisignaali. Eli jos kaapeliyhtiöt innostuvat tästä mahdollisuudesta, ainakin joitakin kanavia näkyisi kaapeliverkkoon kuuluvissa kodeissa syksyllä myös entisin laittein.
Katsojien kannalta uudet yllättävät linjaukset lisäävät valinnan mahdollisuuksia mutta ovat kaiken digirunnauksen jälkeen hämmentäviä. Miksi ihmeessä Ylen jousto alkoi näin myöhään? Moni asiantuntija kehotti yhtiötä siihen jo vuosia sitten.
Erityisesti taloyhtiöissä sekaannus on melkoinen. Hankitaanko taloon nyt keskusdigiboksi niitä asuntoja varten, joilta oma sovitin vielä puuttuu. Luvassa on kitkeriä kiistoja, tervehtimättömyyttä ja mykkäkouluja. Järkevin ratkaisu useimmissa tapauksissa lienee se, että jokainen asunto hankkii oman boksinsa. Se on ainakin tasapuolista ja muutenkin järkevää. Uuteen tekniikkaan kun sisältyy muutakin kuin vain ohjelmien välitystä, muun muassa vuorovaikutteisuuden mahdollisuus.
Suuren hankkeen useakin alkuperäinen palanen on onnistuttu kadottamaan. Digita on myyty ulkomaisiin käsiin, ja Nokia, jonka digibokseille haluttiin tarjota tukea, on laitteiden valmistuksesta vähin äänin luopunut.
Valtakunnan digitalisointi alkaa ikävästi muistuttaa projektin vaiheista kertovaa vitsiä.Valtavaa alkuinnostusta seuraa ensiksi hämminki, sitten hirvittävä sekaannus ja syyttömien rankaisu ja lopulta syyllisten palkitseminen. Toivottavasti kaikkia viittä vaihetta ei meillä tarvitse nähdä.