Ylä-Lapissa jo aiemminkin leimahdelleet hakkuukiistat nousivat tämän kuun alussa uudelleen julkisuuteen, kun ympäristöjärjestö Greenpeace perusti leirinsä Inariin. Pari päivää myöhemmin Metsähallitus ilmoitti keskeyttävänsä alueen hakkuut vedoten kansainväliseen painostukseen. Hakkuut lopetettiin kahdessa leimikossa yhteensä noin kuuden tuhannen hehtaarin alalla.
Nyt koneet seisovat, ja on epäselvää, miten tilanteesta päästään ulos. Sellainen tie pitäisi kuitenkin löytää, ja mitä nopeammin, sen parempi.
Kiistan perusasetelmassa vastakkain ovat metsätalous ja poronhoito. Kumpikin osapuoli kantaa huolta elannostaan. Metsätalouden harjoittajille hakkuiden katkeaminen tietää suoraa tulojen menetystä. Poronhoitajat taas katsovat hakkuiden vievän poroilta näiden tarvitsemia talvilaitumia.
Aivan selvärajaisia eivät rintamalinjat kuitenkaan ole. Hakkuita vastustaa vain osa Ylä-Lapin poronhoitajista. Osa poromiehistä taas ei halua olla missään yhteistyössä Greenpeacen kanssa, joka pyrkii näyttävästi esiintymään paitsi vanhojen metsien myös porotalouden edunvalvojana. Kiistanaiheena olevien luppometsien merkityksestä porojen ravinnonhankinnassakin on erilaisia näkemyksiä.
Kiistan taustalla on myös Ylä-Lapin porotalouden yleisempiä vaikeuksia, jotka johtuvat muusta kuin metsätaloudesta. Suuremmat ongelmat liittyvät poronlihan markkinointiin ja elinkeinon yleiseen kannattavuuteen. Ne eivät hakkuukiellolla poistu.
Kiistan pysyvä ratkaisu voi syntyä vain sovittamalla poro- ja metsätalouden edut tavalla tai toisella yhteen. Se on koko Ylä-Lapin etu. Nyt vaarana on, että Stora-Enso lopettaa tyystin puun oston alueelta. Yrityksen on otettava huomioon sen raaka-aineenhankintaan maailmalla liittyvä julkisuus, olivat hankintaa koskevat väitteet sitten totuudenmukaista tai paikkansapitämättömiä.
Lapin läänin maaherra Hannele Pokka on pitänyt sovun saavuttamista mahdollisena. Hänen toivomuksensa on, että asiasta voitaisiin sopia paikallisesti elinkeinojen, paliskuntien ja metsähallituksen välillä, maa- ja metsätalousministeriön sivustatuella.
Pokan näkemys on järkeenkäypä. Jos hakkuualueen luontoarvot todella ovat merkittävät, ne pitää ottaa ratkaisuissa huomioon. Se pitää kuitenkin muistaa, että kirveen koskematonta ikimetsää nyt puheena olevat leimikot eivät ole. Hakkuita on niillä tehty ennenkin.
paakirjoitus@kaleva.fi