Pohjois-Lapin kettukantaa aiotaan jälleen harventaa uhanalaisten naalien suojelemiseksi. Erillisluvalla pyritään kaatamaan kolmisensataa kettua huhtikuun loppuun mennessä. --?Odottelemme vielä virallista lupaa maa- ja metsätalousministeriöltä, mutta viimeistään ensi viikolla pyynti saataneen alkuun, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Matti Mela.
Tehometsästyksellä on jo useampana vuonna raivattu tilaa äärimmäisen uhanalaisiksi luokitelluille naaleille. Ylä-Lappiin levittäytyneet ketut ovat muun muassa vallanneet naaleilta vanhoja pesäkoloja, joihin alkuperäisen isäntälajin toivotaan vielä palaavan. Naaleista ei yksin ole kettujen häätäjiksi.
Poikkeusluvalla kaadetaan kettuja Utsjoella, Enontekiöllä ja Inarissa Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla. Pyyntiin osallistuu kolmisenkymmentä paikallista metsästäjää, joilla on oikeus käyttää kettujahdissa moottorikelkkaa ja haulikkoa. Yhdestä ketusta maksettava kaatokorvaus säilynee aiemmassa 30 eurossa.
Vuosi sitten metsästys jäi hieman torsoksi, sillä pyytäjät tavoittivat vain noin 130 kettua. Melan mukaan metsästystä vaikeutti tuntureiden vähäinen lumipeite, joka vaikeutti moottorikelkalla liikkumista. Tosin kettujakin oli aiempaa vähemmän.
Kymmenkunta havaintoa
Suomen puolella naali havaittiin viime vuonna vajaat kymmenen kertaa. Valtaosa ilmoituksista tuli Enontekiöltä.
--?Käsivarren öinen tie on Suomen varmin naalinbongauspaikka, Mela kertoo. Liikkujat olivat kuitenkin yksittäisiä vaeltajia. Ainuttakaan pesivää paria ei Ylä-Lapissa ole ollut aikoihin. Viimeiset varmat pesinnät ovat vuodelta 1996 Utsjoelta ja 1994 Käsivarresta. Kannan romahtamista kuvaa hyvin se, että Ylä-Lapissa on parisataa vanhaa naalinpesää.
Pesäalueille on asennettu viisi kameraa, jotka näpsivät viime vuonnakin tuhansia kuvia. Kuviin tallentui lukuisia petoja ja lintuja, mutta naalit pysyivät poissa.
Pohjoismainen naalikanta koostuu arviolta 210 yksilöstä, joista pääosa asuu Keski-Norjassa ja Keski-Ruotsissa. Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteisenä tavoitteena on nostaa naalikanta ainakin noin 500 yksilöön. Toiveissa on, että siinä vaiheessa myös Suomen puolella eläisi vähintään yksi pesivä pari.
