Saariselällä torstaina pidetty seminaari etsi ratkaisua asiaan, johon ei ratkaisua hevin tunnu löytyvän: Ylä-Lapin metsäkiistaan.
Viisi vuotta kestänyt tutkimus päätyi suosittelemaan kiistojen sopimista. Siihen on helppo yhtyä, ilman pitkää tutkimustakin. Eri asia sitten on, kuinka ratkaisu oikein on määrä löytää.
Helsingin Sanomien mukaan ratkaisijaksi on kaivattu jo presidentti Martti Ahtisaarta. Mutta ei Nellimin seutua sentään Kosovoon tai Acehiin voi verrata. Pikemminkin viesti sieltäpäin on tähän asti ollut, ettei ulkopuolisia kaivata sekaantumaan asiaan, joka kuuluu paikallisille.
Kyse on metsänhoidon, porotalouden ja matkailunkin törmäyksestä, johon sekaantuu paljon isoja periaatteita, alkaen alkuperäiskansojen oikeuksista, ympäristöjärjestöjen kampanjoista ja Metsähallituksen roolista. On istuttu oikeutta Suomessa, on menty YK:n ihmisoikeuskomiteaan asti, on kinattu ihan paikallisesti.
Asia on aikaa sitten siirtynyt Inarijärven rannoilta paljon laajemmaksi kysymykseksi. Puhe on toimeentulosta, mutta myös elämänmuodoista, kulttuurien törmäyksestä - ja kyläläisten väleistä.
Nyt on saatu uutta hyvää tutkimustietoa, mutta kiistan perussyiden ratkaisu on yhä kaukana. Suositus puhtaasti paikallisesta sopimisesta ei tosiasiassa toimi, sillä hakkuusuunnitelmat ovat Metsähallituksen eivätkä paikallisten metsurien käsissä.
Ulkoapäin katsoen näyttää ilmeiseltä, ettei hakkuiden lisäämiseen ainakaan voi olla perusteita. Suomen metsä-
talous ei Ylä-Lapin puun varassa ole, ja vielä vähemmän nykyisessä taloustilanteessa. Kompromissi voisi löytyä hakkuumäärää pienentämällä, mutta sekin edellyttäisi halua kompromissiin.
Ahtisaarta ei tähän urakkaan tarvita, mutta toimivalle sovittelujärjestelmälle voisi olla käyttöä. Eräänlaista välimiesmenettelyä on kokeiltu, ilman tulosta. Esiin on nyt tullut ajatus uudesta, jonkin olemassa olevan organisaation yhteyteen perustettavasta luonnonvara- ja muihin ympäristöristiriitoihin keskittyvästä sovittelijatahosta.
Se ei ole tyhjä ehdotus, sillä kimurantteja kiistoja ympäristön käytöstä on muuallakin kuin Ylä-Lapissa. Niissä voi olla aidosti tarvetta välittäjään, jonka omat intressit eivät ole mitenkään sotkeutuneet kyseisiin asioihin ja joka on kyennyt keräämään itselleen alan asiantuntemusta.
Tutkimus osoitti, että Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö on mahdollista, jos siihen löytyy yhteistä tahtoa. Se kynnys on tähän asti ollut liian suuri.
paakirjoitus@kaleva.fi