Ylioppilaskunnan Laulajat julkistaa lauantaina Oulussa uuden tangolevynsä Yl' täysikuun ja vierailee tango-ohjelmistollaan Oulun kaupunginorkesterin YL' sinitaivaan -konsertissa Madetojan salissa.
Sunnuntaina YL konsertoi Kemissä täysin erilaisella ohjelmalla, jonka otsikko on YL maailmalla.
Oulun-konsertin solisti on 1990-luvun alun tangokuninkaallinen, tenori Mika Pohjonen. Orkesteriosuudet johtaa YL:n varajohtaja, kapellimestari Teemu Honkanen ja säestyksettömät tangot kuoron taiteellinen johtaja Matti Hyökki.
Sekä konsertissa että uudella tangolevyllä ovat mukana myös pianisti Iiro Rantala ja harmonikkataiteilija Petri Ikkelä.
YL:n tangoprojekti alkoi neljä vuotta sitten, jolloin kuoro tilasi sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta nykysäveltäjiltä uusia tangoja sävellyksinä ja sovituksina.
YL'täysikuun -levyn perusideaa, tuttujen tangojen uudelleen vaatettamista suomalaisille kovin pyhään mieskuorokäyttöön, ei voi enää 2000-luvulla pitää vallankumouksellisena toimintana.
Kun haitari soi ja viulu joikaa, YL kulkee laadukkaaseen tyyliinsä Aikamiesten jalanjäljillä. Ei siitä mihinkään pääse.
Onneksi vanhankin tempun voi tehdä eri tavalla, eikä YL tietenkään ole päästänyt julki keskeneräistä tekelettä. Laatuajattelu ulottuu säestyksiin saakka.
Väkisin vääntämisen virettä levyllä ilmenee vain nimeksi: lähinnä se ilmenee reserviupseeriagogiikan jäänteinä ja joidenkin laulettujen säestysäänten kliseisyytenä, dumdumbambambam ja siihen tyyliin.
Alan ammattimiesten, Hyökin ja Honkasen, musiikillinen itsekritiikki kuuluu lopputuloksessa, vaikka tuskin he ovat levyn sovittajille ja säveltäjille kovin tiukkoja rajoja piirtäneet.
Jopa Paavo Heininen on saatu houkutelluksi paljastamaan julkisesti näkemyksensä Unto Monosen Satumaasta. Tältäkö kuulostaa maailman parantumattomasti jälkisarjallisten säveltäjien taivasnäky? Miten piristävää joka tuutista tunkevan vanhan vedätyksen ja 'uuden tangon' seassa.