YK:n asetarkastajat antavat turvallisuusneuvostolle maanantaina väliraportin havainnoistaan Irakissa. Asian käsittelyä neuvostossa pidetään lähestulkoon ratkaisevana uhkaavan sodan kannalta.
Joko YK-raide on siis kuljettu loppuun? Joko Yhdysvallat kohta lähtee? Avaako sota railoja suurvaltojen suhteisiin? Siinä päivän kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata.
Eurooppalaisen logiikan mukaan nyt pitäisi arvioida, miten suhtaudutaan asetarkastajien mahdollisuuksiin hoitaa työnsä Irakissa. IAEA:n johtaja Mohamed ElBaradei on puhunut kuukausien jatkoajasta. Unmovicin johtaja Hans Blix puolestaan sopi juuri irakilaisten kanssa tarkastusten helpottamisesta, mitä se sitten Bagdadin kannalta tarkoittaakin.
Presidentti George W. Bushin mielestä turhissa tarkastuksissa on jo vetkuteltu liian kauan eikä jatkoaikaa tipu. Saddam Husseinilla on ilman pienintäkään epäilystä joukkotuhoaseita eikä hänellä ole aiettakaan esitellä niitä YK:lle saati luopua niistä, Yhdysvallat katsoo. Britit lisäävät painetta toistamalla, että Saddamin tiimalasia ei enää kauan käännellä.
Amerikkalaisten silmissä Irak on jo yksiselitteisesti rikkonut päätöslauselmaa 1441 vastaan. Jokaisella on Bushin mielestä todisteet edessään, jopa ilman savuavaa asetta tai sen hylsyä. Bushia ottaa päähän ennen muuta eurooppalaisten pelkurimaisen hämärä logiikka, moraaliset kompromissit sekä kyvyttömyys toimia silloin, kun on pakko.
Yhdysvallat tuskin tuleekaan esittelemään kansainväliselle yhteisölle konkreettista todistusaineistoa Irakin joukkotuhoaseohjelmista etenkään, jos aineisto ei ole täysin aukotonta.
Sen sijaan Valkoinen talo haluaisi turvaneuvostolta mahdollisimman nopeasti uuden päätöslauselman, joka oikeuttaa voimatoimet Irakin uhan eliminoimiseksi. Uusi päätöslauselma, jos sellainen syntyisi, olisi viimeinen painostuskeino Irakia kohtaan ja merkittävä etu Bushin hallinnon kannalta myös kotimaassa.
Toisaalta Yhdysvallat ei liene koonnut sotapotentiaaliaan Persianlahdelle pelkästään painostuskeinoksi ja näytteille. Voimaa tullaankin käyttämään, ellei ihmeitä tapahdu. Ajankohdan arvailua on harrastettu turhautuneesti ympäri maailmaa.
YK-raide alkaa olla lähiaikoina loppuun kuljettu. Yhdysvallat lähti sille ilmeisesti alunperin enemmän pr-syistä ja siksi, että haluttiin antaa turvaneuvostolle vielä mahdollisuus, kuin että olisi haluttu sitoutua aidosti monikansalliseen päätöksentekoon. YK näyttää työkalulta.
Uuden päätöslauselman syntyminen on yhä epävarmaa. Ranskan ja Saksan yhteneväisen kannan mukaan asetarkastajille pitäisi antaa työrauha kuukausiksi. Sota ei kuulu myöskään Venäjän ja Kiinan intresseihin. Amerikkalaiset saanevat silti sotia rauhassa ilman muiden avainvaltojen jyrkkää protestikuoroa.
Miten pahaa jälkeä sota saa aikaan taistelevien sotilaiden ja irakilaisten siviilien keskuudessa ja esimerkiksi transatlanttisten suhteiden ja itse sodan perusteluiden kannalta, jää nähtäväksi. Saddam Husseinilla olisi tietenkin vielä mahdollisuus pokata kevyesti, häipyä takavasemmalle ja pelastaa meidät. Se olisi paras vaihtoehto kaikkien kannalta.
Parhaassa tapauksessa Irak ja asetarkastajat saattavat saada turvaneuvostossa muutaman viikon lisäaikaa. Tuskin enempää. Sekin on Yhdysvaltain kovalta oikeistolta epätodennäköinen uhraus.