Korkein oikeus tuomitsi keskiviikkona Susan Ruususen ja kustantaja Kari Ojalan sakkorangaistuksiin Pääministerin morsian -kirjan sisällöstä syntyneessä kiistassa. Pääministeri Matti Vanhasen kanssa parisuhteessa ollut Ruusunen oli kirjoittanut kirjaansa kohtia intiimeistä hetkistään pääministerin kanssa. KKO:n mukaan niin ei olisi saanut tehdä.
Päätös oli Vanhaselle suuri henkilökohtainen voitto. Kukapa tietää, miten suuri osuus sekä keskustan puheenjohtajuudesta että pääministerin tehtävästä luopumisessa oli Ruusus-jupakalla. Juttu repi suuria otsikoita ja kesti kaikkineen kolme vuotta.
Tuomion kaikki vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä. Siitä voi kuitenkin heti kättelyssä olla varma, että politiikan journalismiin KKO:n päätös jättää jälkensä. Vaikka se ei suoraan kavenna sananvapautta - Suomessa sentään on aina ollut korkea yksityisyyden suoja - pääministerin ja muiden johtavien poliitikkojen julkisen ja yksityisen elämän välissä olevan rajan määrittely meni entistäkin vaikeammaksi.
Selvää on, että makuukamari kuuluu yksityisyyden ytimeen. Mutta mitä kaikkea muuta siihen ytimeen sitten kuuluu?
Pääministeri on aina pääministeri. Hän ei voi esimerkiksi sanoa, että esittää jonkin mielipiteen yksityisenä kansalaisena ja jonkin toisen pääministerinä. Tällaista eroa ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Ja jos sattuu harrastamaan irtosuhteita, kyllä nekin jossakin vaiheessa siirtyvät pois yksityisyyden ytimestä ja muuttuvat harkinta- ja arvostelukykyä koskeviksi kysymyksiksi. Ongelma ei ole yksityisyyden suojassa vaan pääministerin asemassa vahvana vallankäyttäjänä. Tämän puolen arviointiin KKO:sta ei ollut apua.