Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti perhesurmien ehkäisystä julkaistiin torstaina, samana päivänä kun Helsingissä alkoi viime vuosien järkyttävimpiin kuuluvan henkirikoksen oikeuskäsittely. Juttu koski 8-vuotiaan tytön kuolemaa isänsä ja tämän naisystävän väkivallan seurauksena.
Vuoden aikana perhesurmissa on Suomessa kuollut ainakin 15 lasta, vuodesta 2003 alkaen 48 alle 15-vuotiasta. Lasketaan helsinkiläistytön tapaus perhesurmaksi tai ei, siihenkin liittyy kysymys siitä, eikö tapausta olisi voitu estää.
Ensimmäinen vastaus on, että olisi. On käsittämätöntä, että viranomaisten suojassa jo ollut lapsi kotiutettiin isänsä luo lukuisista aiemmista lastensuojeluilmoituksista ja väkivallan merkeistä huolimatta. Tapauksen kulusta on tarpeen tehdä perusteellinen, puolueeton viranomaisselvitys.
Myös THL:n selvityksestä käy ilmi, että ainakin osa perhesurmista olisi voitu estää, jos viranomaisten ja lähipiiriin tietoonsa saamaan väkivallan uhkaan olisi suhtauduttu riittävän vakavasti.
Viranomaisten vastuu on kiistatta keskeinen. THL:n tutkimuksessa ilmeni kuitenkin erikoinen tulos, jonka mukaan viranomaiset ovat haluttomia tekemään lastensuojeluilmoituksia, vaikka niillä on siihen lakisääteinen velvollisuus. Kuinka monta tapausta vielä tarvitaan, jotta herkkyys kasvaa?
Yhtä lailla reagointiherkkyyttä pitää odottaa kaikilta kansalaisilta, jotka näkevät merkkejä väkivallasta. Aina uhkan kohteeksi joutunut ei itse uskalla ryhtyä toimiin. Siksi vastuuta on myös lähipiirillä kuten sukulaisilla ja naapureilla. Viime vuosina Suomeen iskostunut arkuus puuttua toisten ihmisten elämään voi olla väärin ymmärrettynä hengenvaarallista.