Sunnuntaina 21.7. Kaleva julkaisi Heikki Kuutin kirjoituksen ”Susilaumalta on vaikea välttyä somen aikana”. Ansiokkaassa artikkelissa oli muutamia kohtia, jotka kaipaavat mielestäni täsmennystä. Totta on, kuten Kuutti sanoo, että ”rajanveto sille, liittyykö henkilön arvostelu hänen persoonaansa vai julkisen toiminnan arviointiin, on hämärtynyt”. Ylilyöntejä tulee.
Tekstissään Kuutti toteaa, että (yksityisyyden) ”Suoja on vain luonnollisilla henkilöillä, mutta ei esimerkiksi viranomaisella tai yrityksellä. Suoja on esimerkiksi viranhaltijalla, poliitikolla tai yritysjohtajalla, mutta ei virastolla tai puolueella.” Laki määrittelee asian tarkemmin.
Rikoslaki 8 § (13.12.2013/879):
”Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”
Viranhaltijasta, poliitikosta tai yritysjohtajasta voidaan levittää yksityiselämää koskevaa tietoa joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville, mikäli kyseessä on hänen toimintansa arviointi. Kuuttikin lienee tätä tarkoittanut.
En tosin pitäisi toiminnan arviointina Kuutin esimerkkiä jonkun henkilön nimittämisestä ”surkeaksi tyypiksi”, pikemminkin katsoisin sen henkilöön kohdistuvaksi loukkaukseksi, joskaan en kovin vakavaksi.
Yksityisyyden suojan tulisi olla pitävä sellaisen ihmisen kohdalla, joka ei toimi missään julkisessa tehtävässä eikä pyri muutenkaan julkisuuteen. Mielestäni tutkijoiden ja toimittajien olisi syytä ottaa tämä huomioon julkistaessaan tutkimustuloksia. Tutkia kyllä voidaan ja keskustella tulosten oikeellisuudesta, mutta harkintaa olisi syytä käyttää siinä, missä ja miten tulokset julkistetaan ja keskustelu käydään.
En silti ehdota sensuuria enkä itsesensuuria vaan kohtuullista tilannetajun käyttöä. Erityisesti tämä koskee tutkimustuloksia henkilöistä, joiden lähiomaisia on vielä elossa. Näille henkilöille julkistaminen saattaa olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Ainahan on niin, kuten Kuuttikin toteaa, että kohteena olevan henkilön tai henkilöiden oma aktiivisuus vaikuttaa asiaan.
Kun yksityisyyden loukkaus on tapahtunut, sitä ei voi pyyhkiä pois. Harva kohteeksi joutunut lähtee kuitenkaan hakemaan oikeutta lakituvasta. Kuuttia siteeraten ”uhri pääsee helpommalla kun vaientaa itsensä”.
Mirja Karjalainen
FM, Oulu, yksityishenkilö
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.