Yksityisyyden suojaan ja tutkijoiden vastuuseen liittyvien kysymysten kanssa kamppaillaan myös niin sanotuissa ihmistieteissä.
Kun tutkimuksen kohteena ovat ihmisten väliset sosiaaliset suhteet, kulttuuri tai vaikkapa tunteet, tutkijan on tunnettava pelisäännöt tarkkaan. Sota-ajan lapsuutta Suomessa käsittelevän haastatteluaineiston arkistointia tehnyt arkistonhoitaja Arja Kuula Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta joutuu työssään pohtimaan usein tutkijan vastuuta.
"Ongelmia tulee usein sellaisten aineistojen kanssa, joissa ihmiset ovat omin sanoin kertoneet elämästään. Tallennetut tarinat saattavat jäädä kertakäyttöisiksi, jos tutkija on sanonut vain itse niitä käyttävänsä. Tutkija saattaa olla myös liian suojeleva ja varjella omaa haastateltavaansa ja aineistoaan, mikä hidastaa puolestaan jatkotutkimuksia", Kuula kertoo.
Aineisto on usein arkaluontoista ja esimerkiksi sotalapsien tarinat usein dramaattisia ja vaikeita kertoa. Tutkijan vastuulla on myös esittää tulokset tarvittaessa niin, ettei haastateltavaa tunnista. Kuulan mukaan tutkija ei voi myöskään pysyä haastattelutilanteessa pelkän tutkijan roolissa, sillä haastattelutilanne on kuitenkin kahden tasavertaisen ihmisen kohtaaminen. Siitä huolimatta tutkijan pitäisi yrittää säilyttää objektiivisuutensa.
"Jos tutkii vaikkapa uusnatseja, tutkijan tehtävä ei ole asettua ketään vastaan tai kenenkään puolelle, vaan tuottaa uutta tietoa", Arja Kuula pohtii.