Suomen yksityistieverkko on päässyt huonoon kuntoon, eikä kysymys ole pienestä pätkästä. Yksityisteitä on Suomessa reilusti yli 300 000 kilometriä.
Yksityisteiden korjausvelassa puhutaan sadoista miljoonista euroista.
Metsiä ja haja-asutusalueita halkovat tiet ovat kuoppaisia, kapeita ja sortuneita.
Yksityisteiden hoito kuuluu teiden varrella olevien kiinteistöjen omistajille.
Maaseudun autioitumisen myötä yksityisteiden hoitovastuu on siirtynyt yhä enemmän kaupunkilaismetsänomistajille.
Vakituisen väestön ja kaupunkilaismetsänomistajien intressit eivät kuitenkaan aina kohtaa.
Maaseudun väki on tottunut hoitamaan asioita rennommalla otteella. Talon isännät ovat lanailleet teitä vuoronperään ja välillä on talkoiltu muutama monttu kuntoon.
Muualta tiluksillaan käyvät toimivat toisin. Vaaditaan pitkäntähtäimen suunnitelmia, tarkkoja laskelmia ja päätöksiä, joissa pysytään.
Viikonloppukävijät ovat valmiita mieluummin maksamaan enemmän kuin käyttämään arvokasta vapaa-aikaansa kunnostustalkoisiin.
Laki yksityisteistä uudistuu ensi vuoden alussa. Iso muutos entiseen lakiin on siinä, että uuden lain myötä kuntien tielautakunnat lakkautetaan.
Olennainen uudistus on myös se, että riita-asioissa tiekunnan päätöksistä ei valiteta enää kuntien tielautakunnille (joita ei siis enää ensi vuoden alussa ole), vaan riidat ratkaistaan käräjäoikeudessa.
Uudistus on aktivoinut vanhoja, uinuvia tiekuntia. Myös uusia tiekuntia on perustettu.
Yksityisteiden ympärillä käy muutenkin kova kuhina. Valtion yksityisteille suuntaama ns. Kemera-tuki puhuttaa ja on lisännyt tiekuntien aktiivisuutta.
Metsäteiden kunnostamiseen erikoistuneet yrittäjät kiertävät innokkaasti tiekokouksissa saarnaamassa tukimahdollisuuksista.
Ylikuumenemisia tapahtuu.
Maanrakennusyrittäjät tekevät tähtitieteellisiä laskelmia teiden kunnostamisista, ja tieosakkaiden ajatus saattaa sumentua tukieurojen toivossa.
Pahimmissa tapauksissa aiheutetaan pahoja taloudellisia ongelmia vähävaraisille osakkaille.
Tuhansien eurojen tiemaksu on kohtuuttoman paljon myös muutaman kerran vuodessa mökillään käyvälle tai metsänomistajalle, jolla ei ole lähitulevaisuudessa minkäänlaisia hakkuuajatuksia.
Taakkaa ei helpota se, että jatkossa oikeutta on lähdettävä hakemaan käräjäoikeudesta saakka.
Uusille metsänomistajille postin tuoma kutsu yksityistien tiekunnan kokoukseen voi tulla täytenä yllätyksenä. Tiekunnan olemassaolosta, saati osakkuudesta, ei ole kaikilla ollut edes tietoa.
Tiekutsuun on syytä vastata myöntävästi. Vain osallistumalla saa äänensä kuuluviin ja asioiden tarkastelu saa riittävää laajuutta.
Kaikille teille ei tarvita järeitä, kalliita toimia. Pienempikin huolenpito voi riittää.
Kompromissien teko on tärkeää, ettei yksityisteiden hoidoista synny sukupolvien yli yltäviä, raastavia riitoja.
Vaikka puhutaan yksityisteistä, ovat nuo tiet kaikille tuttuja. Jokainen on joskus ajellut yksityistietä metsälle, marjaan, kalaan, luonnon ihmeitä katsomaan.
Suomen metsäteollisuudelle yksityistiet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Puun on liikuttava, kun uusia tehtaita rakennetaan ja suunnitellaan.
Ei siis ole yhdentekevää, miten yksityisteitä hoidetaan.