Lähi-idän ikuisuuskiista on ajautunut merkilliseen pattitilanteeseen. Nelikon eli USA:n, Venäjän, EU:n ja YK:n rauhansuunnitelma eli niin sanottu tiekartta ei ole johtanut mihinkään. Päinvastoin Israelin ja palestiinalaisten välit ovat vain kiristyneet, kun Israel on pystyttänyt muurin miehittämiensä alueiden ympärille. Jasser Arafat ei saa palestiinalaisia ääriaineksia kuriin. Joko hän ei siihen kykene tai halua.
Kaksi entistä ministeriä, israelilainen Yossi Beilin ja palestiinalainen Jasser Abed Rabbo, ovat tehneet oman yksityisen rauhanaloitteen, joka on saanut laajaa tukea kaikkialta muualta paitsi Israelista ja palestiinalaisilta. Suunnitelmaa ovat kannattaneet monet kansainväliset merkkihenkilöt, mukaan lukien presidentti Martti Ahtisaari. Omiensa joukossa rauhanmiehet on leimattu pettureiksi.
Samaan aikaan, kun yksityinen rauhanaloite Genevessä julkistettiin, tuhannet palestiinalaiset marssivat sitä vastaan Gazassa ja Länsirannalla. Heistä aloite on maanpetos. Tämä kuvastaa, kuinka lukkiutuneita asenteet rauhaan ovat. Tosin samaa voi sanoa myös israelilaisista. Sotimisesta on tullut arkipäivää.
Kaksikon aloitteessa puututaan radikaalilla tavalla juuri kriisin kipukohtiin, joita ei muissa suunnitelmissa ole rohjettu käsitellä. Sen mukaan demilitarisoitu Palestiinan valtio perustetaan Länsirannalle ja Gazaan. Israel vetää joukkonsa alueilta, jotka se miehitti vuoden 1967 sodassa. Jaetusta Jerusalemista tulee sekä Israelin että Palestiinan pääkaupunki. Palestiinalaiset luopuvat pakolaisten automaattisesta oikeudesta palata nyt Israelin alueella oleville kotiseuduilleen ja tunnustavat Israelin valtion juutalaisen luonteen. Palestiinalaiset saavat hallintaansa Haram al-Sharifin temppelialueen Jerusalemissa. Israelilla säilyy Temppelivuoren itkumuurin hallinta.
Virallisen tiekartan tavoitteena on Palestiinan valtion perustaminen 2005. Sitä ennen on luotava edellytykset sopimukselle; palestiinalaisten pitää lopettaa väkivalta, kitkeä terrorismi, hajottaa terroristien rakenteet ja uudistaa hallintoa demokraattiseen suuntaan. Israelin pitää suostua Palestiinan valtion perustamiseen ja vetäytyä palestiinalaisten itsehallintoalueilta.
Yksityinen rauhanaloite poikkeaa tiekartasta. Sen lähtökohta on, että sopimus tehdään ensin ja rauha solmitaan myöhemmin. Se puuttuu juuri niihin asioihin, joihin kaikki rauhanaloitteet ovat kompastuneet. Voi olla, ettei aloite juuri nyt johda mihinkään. Lähi-itä on kuitenkin niin lukossa, että jokainen uusi ajatus on tervetullut.
paakirjoitus@kaleva.fi