Nykyinen terveydenhoitojärjestelmä on tehokas ja yhteiskunnalle edullinen. Puheet Kela-korvausten lopettamisesta ovat vastuuttomia.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre haluaa Kelan rahavajeen takia panna syyniin ansiosidonnaiset etuudet, kuten sairauspäivärahat sekä yksityislääkäreiden antaman hoidon ja tutkimuksen. STT:n saamaa lausuntoa Mönkäre on joutunut selventämään. Hän tähdentää puhuneensa ansiosidonnaisten sairauspäivärahojen rahoituksesta, ei tasosta.
Kelan sairausvakuutuskulut ovat vuosittain noin 2,5 miljardia euroa. Yksityislääkärin palkkioita, tutkimuksia ja hoitoa korvataan vuodessa noin 120 miljoonalla eurolla. Se on noin 4,5 prosenttia kaikista sairausvakuutusetuuksista. Jos mukaan lasketaan hammaslääkärin korvaukset, osuus on seitsemän prosenttia. Vaikka koko yksityinen sektori ajettaisiin alas, sillä ei Kelan 600-650 miljoonan euron rahoitusvajetta paikattaisi.
Käyttäjät itse maksavat suurimman osan yksityisistä terveyspalveluista. Yhteiskunnan kontolle jää todellisesta hinnasta vain kolmannes, vaikka laki lähtee 60 prosentin tasosta. Jälkeenjääneisyys johtuu siitä, että Kela-korvausten perusteena olevia taksoja ei ole korotettu kustannuskehityksen mukaisesti.
Tästä asiasta ministeri Mönkäreen pitäisi olla huolissaan. Sen sijaan hän väitti Helsingin Sanomien haastattelussa, että julkinen puoli vain pahentaa omia ongelmiaan tukemalla yksityisiä lääkärikäyntejä ja -hoitoja. Kela-korvausten turvin - 120 miljoonalla eurolla - tuotetaan vuodessa miljoonia lääkärikäyntejä. Jos näistä esimerkiksi vain kolmasosa siirtyisi kunnallisen terveydenhuollon piiriin, potilasjonot pidentyisivät rajusti.
Yksityisellä sektorilla tuotettujen palvelujen korvaaminen julkisilla vaatisi niin suuria rahallisia lisäpanostuksia, ettei siihen ole varaa. Jos Kelan sairausvakuutusjärjestelmä lopetettaisiin, osa yksityissektorin potilaista menisi kuntien jonoihin, osa hankkisi yksityisen vakuutuksen. Tällaista kaksijakoista järjestelmääkö Mönkäre tosiaan Suomeen haluaa?
Yksityisten terveyspalvelujen Kela-korvaus nousee esille, kun kansallisen terveysohjelman hoitotakuu tulee voimaan vuoden 2005 alusta. Silloin kunnan on järjestettävä potilaan tarvitsema hoito määräajassa joko kunnallisena tai tarvittaessa yksityisen sektorin toimesta asiakkaan maksun muuttumatta.
Ministeri Mönkäreen ajattelun mukaan kunta maksaisi yksityisestä hoidosta sen osuuden, jonka potilas nyt maksaa. Potilas ei hakisi Kela-korvausta, vaan se tulisi kunnalle. Kansalainen voi tällaista järjestelmää jopa kannattaa, jos kunta tosiaan maksaisi yksityislääkärin hoidosta kaksi kolmasosaa eli asiakkaan osuuden. Kelan ja terveydenhuollon rahoituskriisiä tämä tosiasiassa vain pahentaa.
Nykyinen järjestelmä on tehokas ja yhteiskunnalle edullinen. Potilaan omavastuu on julkisella puolella kymmenen prosenttia, Kela-järjestelmässä yli 60 prosenttia. Järjestelmä on myös tasa-arvoinen. Esimerkiksi gynekologien ja silmälääkärien palvelujen käyttäjistä kaksi kymmenestä kuuluu alimpaan tuloviidennekseen, viisi keskituloisiin ja kolme ylimpään.
Tällaista järjestelmää ei ehdoin tahdoin kannata tuhota. Sen sijaan on jo aika saattaa Kelan korvaustaksat ajan tasalle. Tosiasiassa menot lääkärinpalkkioista, hoidosta ja tutkimuksesta ovat vuosikausia pysyneet samalla tasolla. Sen sijaan lääkekorvaukset kaksinkertaistuivat viime vuosikymmenellä. Jos leikata pitää, Kela kohdistaisi ne lääke- ja matkakorvauksiin. Kannattaisi myös tutkia, saadaanko kuntoutukseen uhratuilla varoilla todella vastinetta. Monen mielestä ei ole.