Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi pitää keskustan puheenjohtajakisassa ennakkosuosikin paikkaa. Viimeksi Oulussa tiistaina puheenjohtajakierroksella Kiviniemi sai ovensuukyselyssä eniten ääniä salin täyteiseltä keskustaväeltä.
Yllättäen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kiilasi melkein kotikentällään liikkuneen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen ohi.
Keskustaväki tuntee tässä vaiheessa jo tarkasti puheenjohtajaehdokkaiden näkemykset keskeisistä asiakysymyksistä. Eroa tehdään nyt henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Silloin tärkeäksi voi nousta tieto siitä, kuka keittää aamupuuron, silittää paidat ja vaihtaa vauvan vaipat.
Näin kävi presidentinvaaleissa 1994, kun Tuttu juttu-ohjelmassa vierailleet Martti ja Eeva Ahtisaari osoittivat tuntevansa toisensa paremmin kuin Elisabeth Rehn puolisoineen. Kilpailijat leipoivat karjalanpiirakat, joista Eeva Ahtisaari tunnisti empimättä miehensä tekeleen. Se ratkaisi asian. Kännykkäisän rooli puolestaan katkaisi Esko Ahon presidenttitien kuusi vuotta myöhemmin.
Moni voisi tässä vaiheessa sanoa jo, että peli Kiviniemen eduksi on selvä. Keskustassa tilanne ei ole näin yksinkertainen. Koko kansan keskuudessa tehdyillä mielipidemittauksilla on lähinnä viihdearvoa, sillä keskustan puoluekokouksen enemmistö on yli 50-vuotiaita miehiä, eri puolilta Suomea paikallisista keskustakulttuureista.
Perinteisesti tähän porukkaan on kuitenkin aina tehnyt vaikutuksen se, että ehdokas on nuorekas ja uudistava. Nyt tarjolla olisi myös politiikan kokeneita kehäkettuja. Tässä suhteessa keskustaväki on paineissa, kun tunne ja järki taistelevat.
Puoluekokousedustajat joutuvat tekemään vertailua muihin suuriin puolueisiin ja peilaamaan valintojaan niiden ratkaisuihin. Muualla on näkyvissä tällä kertaa vain nuorta intoa, iloa ja rakkautta, ikämiesten pysytellessä taustalla.
Jokaisen pääteltävissä on, minkälaisen parivaljakon keskusta saa tarjolla olevista puheenjohtaja- ja puoluesihteeriehdokkaista.
Sinänsä keskustan historiassa ei ole mitään uutta siinä, että puheenjohtaja ja puoluesihteeri vetävät eri suuntiin. Keskustaa on monesti johdettu tilanteessa, jossa puheenjohtaja on joutunut koko ajan varmistamaan selustaansa.
Selvä jakolinja neljän ehdokkaan kesken on sukupolvessa, ei sukupuolessa.
Citykepulainen ja viileän harkitseva Mari Kiviniemi ja Vakka-Suomen rintamailta kotoisin oleva kansanedustaja Timo Kaunisto ovat saman sukupolven edustajia. He katselevat maailmaa hieman toisesta näkövinkkelistä kuin aluepoliittisesti orientoitunut energinen Mauri Pekkarinen ja tunteellinen tahtopoliitikko Paavo Väyrynen.
Pekkarinen sanoo haluavansa puheenjohtajaksi vasta nyt, koska aiemmin tarjolla on ollut aina häntä parempia ehdokkaita. Väyryseltä puolestaan puuttuu ansioluettelosta kaiken kruunaava pääministerin ja presidentin titteli.
Lähes uuvuttavan puheenjohtajakiertueen rinnalla puoluesihteerikisa ottaa kierroksia.
Puoluesihteerikisassa heijastuu kamppailu keskustamediasta ja eritoten puolueen pää-äänenkannattajan herruudesta. Joutsen Median hallitusvalintoihin liittyvät paljastukset ovat mitä ilmeisimmin osa tätä valtakamppailua.
Netissä ilmestyvää keskustan Verkkoapilaa pidetään puoluesihteeri Jarmo Korhosen käden jatkeena. Oireellista onkin, että nimenomaan muun puoluejohdon näkemyksiä herkemmin luotaavan Suomenmaan päätoimittaja Timo Laaninen on haastanut Korhosen.
Puoluetoimistossa ei välttämättä olla ilahtuneita siitä, että pää-äänenkannattaja ja sen päätoimittaja ovat kaukana Oulussa, eikä puoluesihteerin valvovan katseen alla Helsingissä.