Yk­si­tyi­set ros­kik­set avuksi koi­ran­kak­ka­pul­miin

Koiranomistaja ja pienen lapsen äiti Tea Nuutinen kyllästyi joka keväiseen meteliin lumen alta paljastuvista koirankakoista. Hän teki aloitteen, johon Limingan kunta tarttui.

"Eiköhän se tästä näy", arvelee tarra-aloitteen äiti Tea Nuutinen sovittaessaan mallikappaletta oman roskiskatoksensa seinään. Vieressä Antti Nuutinen ja perheen snautseri.
"Eiköhän se tästä näy", arvelee tarra-aloitteen äiti Tea Nuutinen sovittaessaan mallikappaletta oman roskiskatoksensa seinään. Vieressä Antti Nuutinen ja perheen snautseri.
Kuva: Moilanen Jukka-Pekka

Koiranomistaja ja pienen lapsen äiti Tea Nuutinen kyllästyi joka keväiseen meteliin lumen alta paljastuvista koirankakoista. Hän teki aloitteen, johon Limingan kunta tarttui.

Kunta painattaa tarroja, joilla kiinteistönomistajat voivat halutessaan merkitä oman roskapönttönsä koiraystävälliseksi. Tarra antaa ohikulkevalle koiranulkoiluttaja luvan tiputtaa roskikseen lenkin varrella kertyneen kakkapussin.

Näin "koiraroskisten" määrä moninkertaistuisi, eikä jätöksiä tarvitse kantaa mukana kilometritolkulla. Sen toivotaan rohkaisevan koiranomistajia siistimään tunnollisemmin lemmikkiensä tuotokset.

Tarroja ei vielä ole testattu käytännössä. Nuutinen uskoo, että ainakin ne, joilla itsellään on koira, suhtautuvat myönteisesti - ja toivottavasti muutkin.

"Roskapönttö on yleensä tontin reunalla, eikä missään pääoven läheisyydessä, joten tuskin roskiksella käynnistä mitään häiriötä syntyy. Enkä usko, että kenenkään täytyy tyhjennysväliäkään tämän takia tihentää."



Hyötyä kaikille


Nuutinen ymmärtää hyvin, kuinka ikävää on huomata, että esimerkiksi lapsi on sotkenut itsensä koiran tai minkä tahansa eläimen ulosteisiin.

"Halusin itse koiranomistajana kantaa korteni kekoon. Näin korjaamattomien koirankakkojen määrä teiden varsilla ja luonnossa vähenee ja toisaalta koiranomistajista ja koirista tule myönteisempi kuva."

Nuutinen tietää senkin, ettei koirankakkojen määrää suotta kauhistella. Kyllä tavaraa tulee. Nuutinen laski, että esimerkiksi hänen lähiympäristössään uudehkolla asuinalueella on pienellä alueella kolmisenkymmentä koiraa.

Itsellään hänellä on keskikokoinen snautseri. "Kummasti sitä syntyy yhdestäkin koirasta, vaikka tuotoksia ei sentään tarvitse lapiokaupalla kantaa mukanaan."

Perheeseen on tulossa myös toinen koira, joten silloin pusseja on kanniskeltavana jo enemmän. Nuutisen ulkoilutuslenkin varrella on tällä hetkellä kaksi varsinaista tähän tarkoitukseen varattua roskista.

"Jos on tuntunut, etten viitsi puolta kilometriä palata takaisin, olen pistänyt surutta kunnan yleiseen käyttöön tarkoitettuun roskikseen."

Koirankakat ovat ongelmana joka puolella, eivät vain Limingassa. Laki velvoittaa koiran omistajan korjailemaan jätökset talteen taajamissa hoidetuilla alueilla. Monessa kunnassa pähkäillään, pitäisikö kunnan järjestää koiranjätösastioita, ettei ihmisten tarvitsisi kanniskella pussukoita kotiin saakka.

Esimerkiksi Kempeleessä käsiteltiin kesällä aloitetta, jossa toivottiin Kokkokankaan alueelle koiraroskiksia. Lopulta päädyttiin siihen, että roskisten laitto on kunnan asia vain siinä tapauksessa, että kunta alkaa periä kustannuksia vastaan koiraveroa.



Kevät pahinta aikaa


Koirankakkaongelma on pahimmillaan keväisin, kun talven lumet sulavat ja paljastavat monen kuukauden varastot. Esimerkiksi Oulussa koirien jätöksiin kyllästyneet kaupunkilaiset soittelevat langat kuumana kaupungin eri osastoille ja lehtien yleisönosastot pursuavat kiukkuisia kommentteja.

Kaupungin katujen siisteydestä vastaavat millään ehdi joka paikkaan jälkiä siivoamaan. Vastuu jää koiranomistajille.

Oulun kaupungissa on kymmeniä koiran kuvalla varustettuja koirankakka-astioita. Kakat voi laittaa myös tavallisiin roska-astioihin.

Kakkapusseja on kahdenlaisia: kompostoituvia ja tavallisia. Molemmat ovat sellaisia, että kakan voi pussissa pistää joksikin aikaa vaikka taskuun ja pudottaa sitten lähimpään roskikseen.

Ilmoita asiavirheestä