Yksityisen palvelutuotannon nopea kasvu sosiaali- ja terveysalalla on tervetullut ilmiö. Yksityisten palveluiden lisääntyminen sosiaali- ja terveysalalla parantaa asiakkaiden valinnanvaraa ja tarjoaa alan ammattilaisille mahdollisuuden itsenäiseen työskentelyyn. Kunnat taas saattavat saada tiettyjä palveluita tätä kautta edullisemmin ja joustavammin kuin itse tuotettuina.
Yksityisten palvelujen laajennus on tapahtunut Suomessa vasta 1990-luvulla. Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Stakesin tuoreen selvityksen mukaan näitä palveluita tarjoavien yritysten ja järjestöjen määrä on noussut kymmenessä vuodessa lähes nelinkertaiseksi. Nyt yksityisiä sosiaalipalveluiden toimipaikkoja on Suomessa lähes 3000, kun 1990 niitä oli vain 750.
Yksityisten terveyspalveluiden kehitys on edennyt hieman toisenlaisia ratoja, sillä 1990-luvun alussa niitä oli tarjolla jopa hieman nykyistä enemmän. Lama teki kuitenkin alalla pahaa jälkeä lyhyessä ajassa. Vuosikymmenen puolivälistä alkaen palvelujen tarjonta on jälleen ollut kasvussa. Tyypillisiä yksityisiä terveysalan toimijoita ovat fysioterapeutit ja omia vastaanottojaan pitävät lääkärit.
Suurimpia yksityisten sosiaalipalveluiden tarjoajia ovat erilaiset järjestöt, jotka vastaavat 17 prosentista alan kaikista palveluista. Yksityisille yrityksille jää vain viisi prosenttia. Tyypillisesti järjestöt tarjoavat asumiseen liittyviä palveluita. Paljon toimitaan myös päivähoidossa ja kotipalveluissa. Asiakkaina ovat ennen muuta kunnat.
Terveyspalveluissa taas yrityksiä toimii selvästi järjestöjä enemmän, ja asiakkaina ovat ennen muuta kotitaloudet, työnantajat sekä Kela.
Viidessä vuodessa yksityisissä sosiaalipalveluissa työskentelevän henkilökunnan määrä on kaksinkertaistunut ja oli vuoden 2000 lopussa noin 31 000 henkeä. Yksityisten terveyspalvelujen puolella henkilöstön kasvu on ollut hitaampaa mutta silti merkittävää. Siellä työskenteli samaan aikaan yli 25 000 ihmistä.
Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja terveydenhuollon yksityinen palvelutuotanto työllistää siis useita kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja määrä on koko ajan kasvussa. Alan merkittävyydestä koko valtakunnan mitassa antaa käsitystä se, että koko metsäteollisuudessa työskentelee Suomessa runsaat 50 000 henkeä, siis selvästi vähemmän kuin yksityisellä sosiaali- ja terveysalalla.
Tämä tosiasia jää herkästi unohduksiin, sillä alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä ja itsestään vähän ääntä pitäviä. On kuitenkin erittäin dramaattinen muutos, jos jonkin toimialan työntekijämäärä nousee viidessä vuodessa parillakymmenellätuhannella hengellä.
Kyseinen määrä ei tietenkään ole puhdasta työpaikkojen lisäystä, sillä usein kunnat ovat itse tuottaneet vastaavia palveluita. Kehityksen suunta on kuitenkin rohkaiseva ja osoittaa, että nämä palvelut tulevat tarpeeseen.
Julkisen sektorin rooli sosiaali- ja terveyspalveluiden suurimpana tuottajana ei ole katoamassa. Suomalainen järjestelmä on rakennettu nimenomaan julkisten palvelujen varaan, eivätkä sen perusteet ole muuttumassa. Yksityisten palveluiden nopea lisäys on kuitenkin merkki ajattelutavan ja asenteen muuttumisesta. Esimerkiksi kunnat ovat oivaltaneet, ettei niiden tarvitse tehdä kaikkea itse. Asiakkaan kannalta alan yksityisyrittäjät toimivat usein tehokkaasti ja tarjoavat räätälöityjä palvelukonsepteja.
Yrittäjyyteen kannustava ajattelu alkaa vähitellen ottaa tulta. Yleisten talousnäkymien synkkeneminen tuo silti tummia pilviä myös tälle alalle, sillä ainakin 1990-luvun alun lama karsi yrittäjiä kovalla kädellä.