Helsinki Presidentti Martti Ahtisaaren toimisto Helsingin ydinkeskustassa Erottajankadulla on aste asteelta muuttunut Suomessa ainutlaatuiseksi yksityisen diplomatian keskukseksi. Tuo muutos näkyy nimessäkin: puhe Ahtisaaren toimistosta on häivytetty taka-alalle, ja tilalle on noussut "Crisis Management Initiative" (CMI), rekisteröity yhdistys, joka toimii kriisinhallinnan ja globalisaation aloilla ja jossa hallituksen puheenjohtajana on presidentti Ahtisaari.
CMI:n toiminnanjohtajaksi on marraskuun alussa nimetty ministeri Jaakko Iloniemi, jolla on pitkä ja vakuuttava tausta suomalaisen ulkopolitiikan ja elinkeinoelämän palveluksessa. Tästäkään ei erikseen ulospäin tiedotettu, asiasta vain ilmestyi maininta CMI:n internet-sivulle.
Ahtisaaren toimisto on pitänyt itsestään hyvin matalaa profiilia. Tämä Kalevan haastattelu on ensimmäinen, jonka toimisto on myötänyt omia tekemisiään koskien. Iloniemi selittää tähänastista hiljaisuutta sisäänajovaiheella.
"On paljon parempi, että kun alkaa olla jotain josta kertoa, kerrotaan sitten siitä kuin että kerrottaisiin, mitä aiotaan tehdä. Nyt sitä alkaa jo olla", Iloniemi sanoo.
Aukkoja maailman järjestökentässä
Kaikki lähti liikkeelle Ahtisaaren jäätyä pois tasavallan presidentin tehtävistä. Hänellä alkoi olla paljon kysyntää erilaisiin luottamustehtäviin, ja presidentti ajatteli, ettei tarve perustu vain hänen henkilöönsä.
"Aivan ilmeisesti maailman järjestökentässä on aukkoja", Iloniemi sanoo.
"Yksi aukko on, mitä Amerikassa kutsutaan yksityiseksi diplomatiaksi. Se on toimintaa, joka ei ole hallitusten toimintaa, mutta kuitenkin muistuttaa työtavoiltaan sitä", hän kuvailee. Kokemuksia ja verkostoja käytetään tiettyjen päämäärien hyväksi.
Suomessa tällaisesta ei juuri ole aiempaa kokemusta, mutta maailmalla sitä ovat harjoittaneet monetkin, esimerkiksi juuri Nobel-palkittu Jimmy Carter, Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt, Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt ja niin edelleen.
Samalla kun Ahtisaari yhä esiintyy myös omissa nimissään ja entisen tasavallan presidentin roolissa, sen rinnalla CMI:n kautta harjoitetaan toimintaa, jonka tehtävät Iloniemi määrittelee olemassaolevien kriisien lievittämiseksi ja niiden ratkaisujen helpottamiseksi. Samalla pyritään näkemään ajoissa, missä kriisejä saattaa syntyä ja ennaltaehkäisemään niitä.
Tavoitteena
globaali hallinto
Työkenttä tässä on rajaton, mutta rajattavissa oman valinnan mukaan. CMI on poiminut itselleen tietyn määrän projekteja, jotka tyypillisesti ovat pitkäkestoisia ja monimutkaisia, ulkopuoliselle jopa vaikeasti hahmotettavia.
Esimerkiksi joulukuun alussa CMI avusti ulkoministeriötä järjestämään ns. Helsinki-konferenssia, jossa satakunta eri maista tullutta valtioiden, järjestöjen ja liike-elämän edustajaa keskusteli globalisaatiosta ja sen hallinnasta. Globalisaatioseminaareja tulee ja menee, mutta tästä on määrä tehdä poikkeus.
Konferenssin järjestelyissä mukana ollut CMI:n neuvonantaja Antti Pentikäinen näkee jopa, että Helsingissä saatettiin panna alulle prosessi, joka usean vuoden aikavälillä johtaa "uuteen Etykiin", konkreettiseen hallitusten väliseen sopimukseen globaalista hallinnosta.
Julkisuudessa meni vähällä huomiolla ohi ulkoministeri Erkki Tuomiojan lupaus siitä, että Suomi pitää yllä aloitettua prosessia ja suuntaa siihen voimavaroja. CMI:ssä tätä tulkitaan siten, että Suomelle on kehitetty täysin uudenlainen ulkopolitiikan väline. Pohjoisen ja etelän lähentäminen globalisaation suurissa kiistakysymyksissä alkaa liikkua peruskysymysten äärellä, miten globaalit ongelmat ratkaistaan ja maailmaa hallitaan yhdessä.
Toisena Iloniemen listalla on projekti, jossa yritetään parantaa informaatioteknologian käyttöä kriisitilanteissa. Tätä hanketta kuvaillaan tarkemmin viereisessä jutussa.
Totuuskomissio
tutkisi historiaa
Lisäksi työn alla on muun muassa ns. "globaali lotto", jolla yritettäisiin parantaa YK:n rahoitusta. Kyseessä on vielä raakile, jota koskevat suuret päätökset ovat yhä tekemättä.
"Ei tämän käynnistäminen ole mikään pikku juttu. On todennäköistä, että se tulee, mutta ei nopeasti. Tässä on monta osapuolta", Iloniemi sanoo.
CMI on viritellyt käyntiin myös "globaalia totuuskomissiota". Idea siitä syntyi puolitoista vuotta sitten Durbanissa: kyseessä olisi menneisyyden analyysi samaan tapaan kuin Euroopassa tehtiin vanhojen järjestelmien romahtaessa.
"Kaikki kirjoittavat historiaa omasta näkökulmastaan. Esimerkiksi suhteessa Afrikkaan on afrikkalaista ja eurooppalaista historiankirjoitusta. Tarinat eivät aina ole yhteensopivia, ne ovat kallellaan", Iloniemi sanoo. Niinpä tarvittaisiin riippumattomampaa, objektiivisempaa, avarampaa tutkimusta siitä, mitä näissä suhteissa on tapahtunut.
"Tämä on hyvin vaikea ja hyvin arkaluonteinen aihepiiri, kuitenkin sellainen, joka ansaitsee oman huomionsa", hän sanoo. Asia on kesken, perusselvityksiä on tekeillä, ja joka tapauksessa tässäkin puhutaan useista vuosista.
CMI:n ja Ahtisaaren toimiston työntekijämäärä on tällä hetkellä 10. Toiminnan rahoitus voi tulla projektikohtaisesti tilaajilta, mutta on myös muita lähteitä. Presidentti Ahtisaari on mukana monissa kansainvälisissä säätiöissä - kuten Soros-säätiöt - sekä instituuteissa ja järjestöissä. Suomen valtio maksaa budjetistaan tietyn summan entisten presidenttien toimistoihin, mutta CMI:n projektit ovat tästä riippumattomia.
"Emme me ole suuren budjetin organisaatio", Iloniemi sanoo. Toimiston koko vastaa kuitenkin pientä ulkopoliittista tutkimuslaitosta, ja sen väki on hyvin informoitua.
"Tiedon saanti ei ole ongelma, sen käsittely ja seulonta on", hän kuvaa.
Paljon tapahtuu myös henkilösuhteiden avulla. Iloniemelläkin nämä kanavat ovat kunnossa, mutta Ahtisaari itse on oma lukunsa. Viime vuonna hänellä oli 208 matkapäivää, tämä vuonna luku on 140.
Iloniemi käyttää ahkerasti määritelmää "yksityinen diplomatia." Sellaisen harrastaminen Suomessa on vaatinut omat ponnistuksensa. Lisäksi Suomessa entiset poliitikot ovat hyvin harvoin olleet internationalisteja.
"On selvää, että kun kokonaan uudentyyppinen toimintamuoto ilmestyy, vie oman sisäänajokautensa, että ymmärretään mistä on kyse", hän sanoo.
"Tietenkin hallituksilla on tällaisissa asioissa päävastuu, mutta hallituksilla on omat rajoituksensa, mitä voi tehdä. Ne saattavat johtua sisäpolitiikasta tai liittosuhteista. Siihen jää kyllä riittävä rako kansalaistoiminnalle."
Poliittinen herkkyys rajoitti toimintaa
Tuo toiminta on kuitenkin Iloniemen mukaan vain hallitusten työtä täydentävää, ei sille vaihtoehtoista. Lisäksi kyseessä on toisenlainen ajattelutapa kuin vaikkapa Punaisella Ristillä.
"Emme vain odota sitä hetkeä, jolloin veri jo vuotaa, vaan yritämme lähteä liikkeelle jo ennen kuin näin on tapahtunut", Iloniemi sanoo.
Hänen mukaansa valtiovallan kanssa on nyt alkanut löytyä todellisen yhteistyön sävel.
"Sitä mukaa kun suomalaisen yhteiskunnan kotiutuminen uuteen integraatiovaiheeseen edistyy, meillä aletaan yhä paremmin ymmärtää, että tarvitaan uusia toimintamuotoja", hän sanoo.
Iloniemen mukaan Suomi on aiemmin elänyt puolieristynyttä elämää herkillä alueilla kuten kriisinhallinnassa. Aiemmin poliittinen herkkyys oli suurempaa: jos yksityinen kansalaistoiminta ei olisi ollut mahdotonta, ei ainakaan millään tavalla helppoa. Ulkosuhteet, joihin liittyi arkoja asioita, pidettiin taatusti viranomaisten käsissä.
"Siinä on selvä ero, mitä viranomainen voi tehdä ja mitä joku, joka tietää mitä viranomainen voi tehdä, mutta ei ole viranomainen", Iloniemi kuvaa.