Koulujen tukiopetuksen rinnalle on viime aikoina syntynyt tukiopetusta ja valmennusta tarjoavia yksityisiä yrityksiä ja järjestöjä. Valmennuskursseja järjestävät yritykset ovat laajentamassa toimintaansa tukiopetuksen pariin.
Myös vapaaehtoisjärjestöt pyörittävät oppilaiden tukiopetusta. Oulussa on kautta aikojen toiminut kouluilla esimerkiksi matematiikanopiskelijoiden matikkakerhoja.
Koulun ulkopuolisen tarjonnan kasvusta ei pidä tehdä johtopäätöstä, että luottamus koululaitokseen horjuisi.
Ihanteellista olisi, jos jokainen oppilas saisi edellytystensä ja tarpeidensa mukaista opetusta. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, eikä yksilöllisiin tarpeisiin voida vastata.
Yksityisopetusta halutaan monista syistä. Osa vanhemmista katsoo, että koulussa annettu opetus ei ole riittävää, minkä takia he haluavat lastensa etenevän kouluopetusta pitemmälle. Lasten ammattimaiset harrastukset luovat myös tarpeen tukiopetukselle.
Kaikilla vanhemmilla ei ole työn tai kykyjensä takia mahdollista tukea lastensa oppimista niin paljon kuin haluaisivat. Koulun puolesta tukiopetusta on harvoin tarjolla niille, jotka menestyvät jo hyvin, mutta jotka haluavat oppia enemmän ja lisää.
On ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat lapsilleen hyvät valmiudet selviytyä koulusta. Nuoriin kohdistuu monenlaisia paineita ja odotuksia.
Vapaaehtoisjärjestöjen järjestämä tukiopetus on hyvä asia, sillä silloin koulun ulkopuolisesta erikoisopetuksesta pääsevät nauttimaan myös ne, joilla ei muutoin olisi siihen varaa.
Asia on ongelmallisempi, jos vanhemmat piiskaavat lapsiaan jatkuvasti parempiin suorituksiin yli sen mitä koulussa vaaditaan.