Managua Nicaragua on ollut yli 20 vuotta suomalaisen kehitysyhteistyön kohdemaa. Suomesta on tuettu Nicaraguaa vuodesta 1979 alkaen yhteensä 141 miljoonalla eurolla, mikä tekee maasta seitsemänneksi suurimman Suomen kehitysyhteistyökohteen.
Tänä vuonna Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan 0,34 prosenttia kehitysapuun, mikä on kaukana YK:n suosituksesta 0,7 prosenttia.
Kehitysyhteistyön muodot ovat muuttuneet vuosien mittaan ja nykyään suositaan harvempia hankkeita, joihin voidaan satsata enemmän rahaa ja osaamista.
Viime vuonna valmistuneen arvioinnin perusteella Suomi pyrkii kasvattamaan yhteistyötään Nicaraguan kanssa kohdentaen sen kolmelle sektorille: kestävän maaseudun ja metsätalouden kehittämiseen, lisääntymisterveyden ja kokonaisvaltaisen terveydenhuollon parantamiseen sekä kuntahallinnon hajauttamiseen ja kohentamiseen. Tärkein tavoite on köyhyyden vähentäminen.
Vuoden 2000 jälkeen Suomen kehitysyhteistyöhankkeet Nicaraguassa ovat eläneet säästöliekillä presidentti Arnoldo Alemánin korruptoituneen hallinnon takia. Tällä hetkellä Suomella on Nicaraguassa käynnissä kymmenkunta hanketta, joiden nykyiset vaiheet ovat päättymässä tämän ja ensi vuoden aikana.
Huono hallinto vei
tarkkailuluokalle
"Nicaragua joutui huonon hallinnon takia ´tarkkailuluokalle´, minkä takia sinne ei ole annettu lisärahaa", kertoo ulkoministeriön kehitysyhteistyöneuvos Marja Luoto. Hänen mukaansa tänä keväänä arvioidaan, onko hallinto Nicaraguassa parantunut, jotta yhteistyön kehittäminen ja lisääminen olisi mahdollista.
"Minusta Nicaragua on petrannut hirveästi", hän arvioi. Luodon mukaan Suomen apu Nicaragualle on onnistunut hyvin, mutta jatkossa yhteistyö perustuu laajempiin kokonaisuuksiin eikä yksittäisiin hankkeisiin. Hän pitää hyvänä osuuskuntien aktiivista muodostamista ja kehittämistä, mikä on konkreettisesti parantanut yksittäisten viljelijäperheiden asemaa.
Luoto arvostaa nicaragualaisten asennemuutosta, mikä näkyy pitkäjänteisyytenä.
"Vieraillessani siellä viime vuonna minusta oli hämmästyttävää, miten pitkälle tulevaisuuteen he nykyään suunnittelevat toimintaa. Ennen viljelijällä oli huoli jokapäiväisestä toimeentulosta, nyt he miettivät, miten selvitä tulevaisuudessa vapaakauppa-alueen kovassa kilpailussa."
Monet nicaragualaiset pelkäävät, että hyvin alulle saatetut hankkeet tyssäävät, kun Suomen tuki loppuu. Esimerkiksi keskisessä Nicaraguassa Chontalesin alueella maidontuottajat ovat muodostaneet Suomen Prodega-hankkeen tuella osuuskunnan, jolla on oma juustola. Osuuskunta on maaliskuun alussa saanut valmiiksi myös uusimman maidonkeruuaseman, joka helpottaa maidon varastointia ja kuljetusta.
Maidon tuotanto
moninkertaistunut
23 jäsenen alkuajoista osuuskunta on kasvanut 140 maidontuottajan tekijäksi. Alussa maitoa myytiin jäähdytettynä muille meijereille, mutta osuuskunnan vahvistumisen myötä voitiin aloittaa oma juuston tuotanto. Nyt juustoa viedään ulkomaille, pääasiassa El Salvadoriin, Hondurasiin ja Yhdysvaltoihin. Juustola työllistää 50-60 työntekijää.
Osuuskunta tarjoaa jäsenilleen monenlaista tukea. Sillä on esimerkiksi oma tavaratalo, josta jäsenet voivat hankkia varaosia ja muita tarvikkeita. Oma eläinlääkäri hoitaa lehmien terveyttä, viljelyyn annetaan neuvoja sekä naisille on omia toimintaryhmiä. Osuuskunnan kautta tuottajat voivat myös saada lainaa 1 500 dollaria, mitä he eivät saa tavallisista pankeista. "Suomen tuki on ollut tärkeä laitteiden ja teknisen neuvonnan saamiseksi", Fernandez kiittää.
Osuuskunta havittelee jopa kymmenen prosentin kasvua vuosittain. "Apua tarvitaan vielä kaupallistamiseen, kapasiteetin lisäämiseen ja rahoituksen tukemiseen", hän toivoo.
Osuuskunnat
paras tapa
"Paras saavutus täällä on, että tänne on syntynyt osuuskuntia ja viljelijät itse ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä", sanoo maatalousyhteistyöhanke Prodegan projektihenkilö Merja Hartikainen. "Osuuskunnat ovat itse miettineet, mitä he haluavat ja siksi on onnistuttu monissa asioissa. Ei olla tehty kaikkea liian valmiiksi."
Suomalaista osaamista on viety ruohonjuuritasolle kirjaimellisesti. Cuapan alueella viljelijöitä on opetettu tekemään melassin avulla tuorerehua, jotta lehmille riittäisi syötävää kuivanakin kautena. Tähän asti lehmät on kuivan kauden aikana jouduttu kuljettamaan pois 50 kilometrin päähän ja maitotulot jäivät siltä ajalta pois.
Ensimmäistä kertaa elämässään tuorerehua tehnyt Jose Martínez on riemuissaan, miten yksinkertaisella ja edullisella tavalla hän on voinut pitää karjansa tilallaan vuoden ympäri. "Hyvä ja toimiva tapa ja lehmätkin pitävät. Maitoa tulee moninkertaisesti aikaisempaan verrattuna."
Martínez haluaa opettaa muillekin tuorerehun valmistamisen, mikä on täysin uutta kuivien ylänköjen karjankasvattajille.