Synkeät ajat ovat johtaneet monella työpaikalla hätäjarrutukseen, kun vauhdin hiljennyskin olisi voinut riittää. Lyhennetty työviikko on keinovalikoimasta lähes pudonnut.
Pari hyvää uutista tiistain Kalevasta: Kempeleessä toimiva PKC Group perui osan lomautuksista, kun yritys sai kasan tarjouspyyntöjä. Kuopiossa Bella-Veneet käynnistelee pysähdyksissä ollutta tuotantoaan ja ottaa lomautetut töihin.
Tiistaina myös STX Europen Rauman-telakka kertoi uusista tilauksista. Kaikki lomautetut työntekijät ovat pian töissä. Samoin maalahtelainen Botnia Marin kutsuu kotiin lähetettyjä töihin. Viime viikolla Lahden Autokori pyysi koko syksyllä lomautetun väkensä työn ääreen.
Uutisten oirearvoa ei kannata liioitella. Vielä ei kyse ole siitä, että onnelliset kasvun päivät olisivat hetikohta palaamassa. Todennäköisempää on, että alamäki vain jatkuu. Silti nuo uutiset kertovat, ettei kaikki ole aivan jäässä, vaikka hyytäviä viestejä onkin moninkertainen määrä mieltä lämmittäviin verrattuna.
PKC:ssäkään kyse ei ole siitä, että tuotannossa voitaisiin vielä lisätä höyryä. Nyt pyydetään ja lähetetään vasta tarjouksia. Sekin jo kertoo, että jossain aiotaan tehdä vastedeskin ajoneuvoja, joissa tarvitaan ehkä kempeleläisiä johdinsarjoja. Venefirmojen tilausten kasvu jos mikä kielii siitä, että on ihmisiä, jotka eivät näe tulevaisuutta ollenkaan ankeana.
Kova fakta on, että maassa on lähes 60 000 lomautettua. Se on silti paljon parempi kuin sama määrä irtisanottuja. Sen joukon koko on noin 5 000.
Perussääntö epäilemättä on, ettei lomautuksia panna toimeen kevyesti. Ja suurimman kehun arvoisia ovat tietysti ne yritykset, jotka eivät ole panneet väkeä pihalle tiukassakaan tilanteessa.
Voi silti arvioida, että joukossa on myös turhan hätäisesti päätettyjä lomautuksia, ikään kuin viime laman mallin ohjaamana päätettyjä. Kun silloin toimittiin siten, niin miksei nytkin, odottamatta uusia tilauksia.
Sitäkin voi kysyä, onko lomautusherkkyys jopa kasvanut, koska kvartaalitalous eli yrityksen tuloksen mittaus neljästi vuodessa on yleistynyt. Osavuosituloksethan ovat sijoittajan ja rahoittajan näkökulmasta kauniimpia, kun tulos on viritetty työvoimakustannuksia keventämällä.
Vaikka lomautus onkin työttömyyttä paljon parempi vaihtoehto, olisi hyvä, jos meilläkin olisi laajempi sopeutuskeinojen paletti. Esimerkiksi Saksassa on laajassa käytössä niin sanottu Kurzarbeit eli lyhennetty työaika.
Siinä valtio tukee sekä työnantajaa että työntekijää vastineeksi siitä, ettei yritys irtisano väkeään. Työnantaja maksaa työntekijälle vain tehdyistä työtunneista, ja valtio maksaa osan puuttumaan jääneestä palkasta.
Ruotsin metalliteollisuudessa solmitun tuoreen sopimuksen perusteella työaikaa ja palkkoja on lupa metalliteollisuudessa leikata aina 20 prosenttiin asti. Koska palkan menetystä ei korvata, keino on tylympi kuin Kurzarbeitissa. Se kertoo osaltaan siitä, kuinka himmeästi valo palaa Ruotsin vientiteollisuudessa. Tilanteen vakavuuden tietävät työntekijätkin.
Suomessakin olisi käytettävissä lyhennetty työviikko tai työpäivä tavallisten lomautusten sijaan. Niitä käytetään kuitenkin harvemmin kuin ennen. Tilanne on harmillinen, sillä lyhennetty viikko pitäisi työntekijät paremmin kiinni työyhteisössään kuin pitkät tavalliset lomautukset. Mitä pitempi poissaolo, sitä suuremmaksi kasvaa riski, ettei työntekijä enää palaakaan töihin. Ikääntyvässä Suomessa ei pitäisi olla varaa työvoiman haaskaamiseen.