Keihäänheiton takavuosien suomalaiset kestomenestyjät ovat jo useamman vuoden maalanneet piruja seinille. Merkit keihäänheiton notkahduksesta ovat olleet näkyvillä, kun niitä on vain osannut oikein katsoa.
Ärhäkintä ääntä on pitänyt 1960-luvun suurheittäjä, ME-mies Jorma Kinnunen. Vuosi sitten julkaistussa kirjassa "Pikkujättiläinen" hän muistuttaa keihäänheiton perustotuudesta.
"Moni haksahtaa juuri siinä, ettei tajua kuinka yksinkertaista heittäminen lopulta on. Se on sitä liiankin suuressa määrin, koska siitä on näköjään väkisin yritettävä vääntää monimutkaista. Miten toimii Jan Zelezny: miehellä on pelkistetty, nopea vauhti, sitten käsi taakse ja pönkkä eteen."
Kinnunen on kritisoinut voimakkaasti reilut kymmenen vuotta sitten Kuortaneella aloitettua keihäsprojektia, jossa heitto on pilkottu tieteellisen tarkasti miljoonaan pieneen palaseen. Kaikki mitattavissa olevat asiat on mitattu.
"Koko vuosikymmen haettiin harjoitteluun milloin mitäkin uutta. Ovatko tulokset olleet mainokseen ja siihen sijoitetun rahan väärtejä? Taisi mennä yhtä ja toista sekaisin."
Kinnusen kanssa samoilla linjoilla on moninkertainen veteraanien arvokisavoittaja ja ME-mies Jorma Markus. Tyrnävän Tempauksen mies näki viime syksynä Kalevan 50-vuotispäivähaastattelussaan, mitä tuleman pitää.
"Ei hyvältä näytä, valitettavasti", Markus sanoi.
"Tutkimuksia tehdään, käyriä piirretään, mutta kuinka oleellisia ne loppujen lopuksi ovat. Kaiken huippu on, että Suomeen haetaan valmennusoppia ulkomailta. Riittäisi, että katsottaisiin Jorma Kinnusen ja Pauli Nevalan vanhoja tekniikkanauhoja. Ne ovat edelleen hyviä."