Naiset matkustavat yhä useammin ulkomaille ilman matkakumppania. Kulttuuristen erojen vuoksi yksinään matkaava nainen voi saada osakseen erilaista kohtelua kuin mitä mies saa.
"On kulttuureja, joissa oletetaan, että jos nainen on yksinään, hän on niin sanotusti vapaata riistaa", professori Antti Honkanen Joensuun yliopiston matkailualan opetus- ja tutkimuslaitokselta kertoo.
Häirintää saattaa esiintyä maissa, joissa nainen on sidottu perinteiseen rooliin, kuten islamilaisissa maissa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Maiden sisältä löytyy vaihtelua: suositussa matkakohteessa Turkissa osa kaupungeista ja kylistä on hyvin vanhoillisia, ja osa taas on hyvin länsimaistuneita.
Monesti naiset herättävät paikallisten huomion ulkomailla: miehet vislaavat ja kulkevat perässä. Kun toiset pelästyvät tällaista kohtelua, toiset eivät anna sen häiritä.
"Kannattaa tutustua alueen kulttuuriin ja perinteeseen, ja noudattaa sitä soveltuvin osin", Honkanen neuvoo. Esimerkiksi islamimaissa on kohteliasta peittää kehonsa pitkähihaisilla ja -lahkeisilla vaatteilla.
Oululainen Jaana Kangas, 20, vietti viime kesänä puolitoista viikkoa Lontoossa ja Amsterdamissa. Monet miehet tulivat juttelemaan hänelle ja kehuivat nätiksi, mutta kukaan ei yrittänyt lähennellä.
"Lontoossa oli yksi mies, joka yritti saada minua kahville ja seuraili kymmenisen minuuttia. Tarpeeksi kauan kieltäydyttyäni, hän lähti pois."
Yksin matkalle lähtöä ei pidä pelätä. Oulussa asuva Paula Taipale, 25, on reissannut niin yksin kuin seurassa 30 eri maassa, eikä hänelle ole sattunut kertaakaan mitään ikävää yksin matkatessaan. Hän on kiertänyt yksin Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, Taiwanissa, Puolassa, Hongkongissa, Baltian maissa ja Ruotsissa.
Taipale sai osakseen miltei liiallista huolenpitoa ollessaan Taiwanissa opiskelemassa.
"Yliopistolla kansainvälisyysasioita hoitava mies sanoi, että et lähde yksin ajamaan skootterilla mihinkään buddhalaiseen luostariin vuorille. Hänellä oli suojeleva asenne ulkomaalaisia vaihtareita kohtaan, eikä kertonut, missä skootterivuokraamo on, mutta minä löysin sen", Taipale nauraa.
Jaana Kangas ei yksin matkatessaan tohtinut lähteä Amsterdamin yökerhoihin, eikä uskaltanut illalla kävellä Punaisten lyhtyjen alueella.
"Välillä oli vähän yksinäistä, varsinkin Amsterdamissa, koska siellä puhutaan hollantia, enkä sitä ymmärrä. Mutta toisaalta yksin matkustaminen oli vapauttavaa, kun sain mennä juuri sinne, minne halusin, juuri silloin, kun halusin, eikä tarvinnut ottaa kenenkään muun mieltymyksiä huomioon."
Myös Paula Taipale nauttii yksin reissaamisen tuomasta itsenäisyydestä ja siitä, että uusiin ihmisiin tutustuu helposti. Ainoaksi huonoksi puoleksi hän sanoo sen, ettei pääse poseeraamaan matkakuvissa, kun täytyy itse ottaa ne.
"Yksin matkustamista pidetään vaarallisena, ja ehkä se tietyissä maissa voi ollakin, mutta näissä perinteisissä paikoissa missä olen ollut, ei ole ollut mitään pelättävää. Aina pitää olla skarppina", Taipale neuvoo.
"Tervettä järkeä saa käyttää jokaisessa tilanteessa. Suurin osa ihmisistä on tavallisia ihmisiä, eivät he ole murhaajia, ryöstäjiä eikä mitään muutakaan", Kangas rohkaisee.