Bodominjärven kolmoissurmaan tarvitaan muutakin näyttöä kuin dna. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sanoo, että dna-näyte antaa yleensä suuntaa tutkimukselle, mutta tuomio voi harvoin perustua vain dna:han.
Kalske ei halua ottaa kantaa Bodominjärven surmien tutkintaan. Hänen mukaansa dna-tutkimus on kuitenkin yksi uusista keinoista, jonka avulla on päästy rikollisten jäljille. Ruotsista on tuore esimerkki, kun dna-tutkimus tuki ulkoministeri Anna Lindhin murhatutkimuksen selviämistä.
Kalske uskoo, että muitakin vanhoja murhia voidaan selvittää. "Minulla on tämän ajan rikostutkinnasta se käsitys, ettei moni asia jää katveeseen."
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on tyytyväinen, jos vanhat arvoitukset ratkeavat. "Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta asiat jäävät painamaan ihmisiä."
Muitakin
todisteita
Poliisi ei vielä lauantaina paljastanut, mistä ratkaisevat johtolangat Nils Gustafssonin pidättämiseksi ja vangitsemiseksi saatiin. Ilta-Sanomien mukaan poliisi olisi verrannut uhrien teltasta kaivettuja dna-näytteitä vangitun näytteisiin.
44 vuotta sitten sattunut surmatyö tehtiin teräaseella, joka on ollut kateissa. Samoin kateissa on ollut 18-vuotiaan uhrin puukko, joka oli surmatyön alkaessa todennäköisesti teltan sisällä.
Surmista epäilty ja vangittu Nils Gustafsson on kertonut (Alibi 7/1980) etsineensä itse seurueelle leiripaikan. Hän on kertonut myös, ettei muista muuta kuin menneensä telttaan nukkumaan ja heränneensä sairaalasta. Tuolloin hänellä oli kymmenkunta pistohaavaa, murtuneet leukaluut ja kymmenen sentin kokoinen ruhjehaava päässä.
Silminnäkijät ovat kertoneet, että surmapaikalta poistuneella miehellä olisi ollut samanlainen keltainen kassi kuin Nils Gustafssonilla oli ollut. Surmaajan on myös kerrottu ryöstäneen uhrinsa.
Kun espoolainen kirvesmies löysi uhrit viisi tuntia verityön jälkeen, Gustafsson makasi teltan päällä.