"Tuottajat aiheuttivat tukiongelmat lisäämällä reippaasti yksimahaisten eli sika- ja siipikarjalihan tuotantoa, koska teollisuus vaatii koko ajan lisää lihaa", sanoo maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila.
Tämä johti siihen, että tämän sektorin tuotantoon sidottu tuen maksu päättyi vuoden alussa. Nyt tukea maksetaan vuoden 2007 tasolle sidotun tilakohtaisen viitemäärän perusteella.
Anttila sanoo olleensa selkä seinää vasten EU-komission kanssa joulun alla käydyissä tukineuvotteluissa. Enää ei ollut puhetta edes kertoimella leikatusta tuestakaan.
"Etelä-Suomea koskevissa neuvotteluissa maatalouskomissaari kysyi minulta oikeutetusti, mitä vakavia vaikeuksia on sellaisella tuotantosektorilla, jossa tuotanto on kasvanut kymmeniä prosenttia", Anttila kertoo.
Vedenpitävää vastausta hänellä ei ollut antaa. Sitä ei olisi keksinyt Erkkikään.
Komissio oli Anttilan mukaan jyrkkänä vaatimuksessaan, että yksimahaisten tukimuutoksista niin etelässä kuin pohjoisessa Suomessa.
Yksi komission kantaan vaikuttava taustatekijä oli Anttilan mukaan myös se, että tuettua tuotantoa vietiin Ruotsiin.
Naapurimaassa oli jo pitkään oltu käärmeissään. EU-komissiolle oli tehty useita valituksia siitä, että suomalaisyritykset tuovat Ruotsiin tuettua ylituotantoa, kanan ja broilerin lihaa ja niin edelleen.
Suomessa syntyi ratkaisusta kapina. Etelän ja pohjoisen tuottajat ajautuivat toisiaan vastaan.
Samaan soppaan sekoitettiin myös maidosta ja naudanlihasta maksettava tuki. Niissä tuotanto on pysynyt kurissa, jopa alitettu maakohtainen kiintiö selvästi.
Anttila myöntää, että neuvottelujen kuluessa oli pohjoisen tuen osalta uhkana komission puolelta se, että tuen ja tuotannon yhteys napsastaan poikki myös nautakarjataloudessa. Vedottiin siihen, että EU:ssa on tuotantoon sidottuja tukia vähennetty voimakkaasti.
"Onnistuin pohjoisen tuen eli 142-tuen neuvotteluissa säilyttämään nykyisen tukijärjestelmän nauta- ja maitosektorilla", Anttila sanoo ja kyselee: "Osataanko sitä riittävästi arvostaa".
Yksimahaisista Anttila korostaa. "Koko sika- ja siipikarja-alat ovat yhdessä sopineet, ettei tukieroja päästetä maan sisällä repeämään."
Hän sanoo olleensa hyvin surullinen Huittisten kapinakokouksesta.
"Sillä ajettiin tuottajat vastakkain. Ymmärrän, että pohjoisessa oltiin kauhuissaan Huittisten touhusta."
Anttila tähdentää, että Suomen maatalous ei tule menestymään, jos tuottajat ovat toisiaan vastaan.
"Täytyy olla yhtä perhettä ja puolustaa yhdessä etuja.Tämä on ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin, kun päätöksiä tehdään EU:ssa 99-prosenttisesti ja kansallinen liikkumavara on hyvin pieni."
Vaikka pohjoinen tuki on pitkäaikaista tuotantoa ylläpitävää tukea, sekään ei saa artiklan säädösten mukaan olla yhteydessä tuotannon mittavaan kasvuun, Anttila muistuttaa.
Hänen mukaansa c-alueen sika- ja siipikarjatuottajilla tuki oli jo kertoimen alentamisen jälkeenkin leikattu pois ylituotannon takia 27 prosentilla tuotannosta.
"Tämä on yksittäisen tilan kannalta ollut paljon merkittävämpi rajoittava tekijä kuin nyt yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa sovittu leikkaus suurista, yli 200 eläinyksikön viitemääristä uudessa tuotannosta irrotetussa tuessa", Anttila sanoo.
Hän valottaa, että yksi eläinyksikkö on esimerkiksi 13 lihasikaa tai 0,7 emakkoa.
Pohjoisen alueen kokonaistuki yksimahaisille on tänä vuonna noin 34 miljoonaa euroa.
"Alenema viime vuodesta on hieman yli kolme prosenttiyksikköä eli puolet Etelä-Suomen tukimäärän alenemasta", Anttila sanoo.
Kaikkinensa tuottajajärjestöjen kanssa neuvoteltu sopimus tarkoittaa ministerin mukaan sitä, että tuen kokonaispotista 980 000 euroa kohdennetaan uudelleen "Tämä on pieni osuus."
"Ymmärrän toki sen, että esimerkiksi hiljattain investoinut ja velkainen tuottaja on huolissaan. Katsotaan nyt, onko tähän jotain keinoja löydettävissä", Anttila lupailee lohdutusta.