Suomessa monet perusasiat ovat hyvin: on rauha, ilmaiset koulutukset usein ilmaisine kouluruokineen, hyvät terveyspalvelut ja puhdas ilma, jota hengittää.
Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi korjattavia epäkohtia, kuten työttömiin (mieluummin käyttäisin sanaa töihin pyrkivät tai töihin haluavat) kohdistuvat negatiiviset olettamukset ja paine.
Miksi on niin, että hyvinvointiyhteiskunnan luominen ja ylläpitäminen on kaikkien veronmaksajien, myös työtä etsivien, yhteisten tekojen summa, mutta silloin kun töihin haluava henkilö ei useiden vuosien koulutuksen (tai koulutusten) ja hakemisen jälkeen onnistu tavoitteessaan, on vika ainoastaan hänessä?
Jos olet tehnyt kaiken ohjeiden mukaan - eli istunut pääsykokeet (mahdollisesti useammin kuin kerran), uskonut koululaitosten puheisiin työllistymisestä ja kouluttanut itsesi mahdollisesti vielä opintolainan turvin, koska "kyllähän töitä tekevälle löytyy", mutta et ehkä saakaan valmistumisen jälkeen paikkaa. Ehkä pääset työelämään, mutta sitten sattuu jotain, minkä vuoksi joudut jatkamaan etsintää. Onko kaikki sinun syytäsi ja vain sinun? Epäilen.
Olen seurannut monen vuoden ajan vierestä lähipiirissäni olevien henkilöiden työnhakua, enkä voi kuin ihailla sitä tarmoa, mikä heillä on vielä jäljellä: on laadittu hakemukset ja yksilöidyt cv:t, on muutettu kaupungista toiseen työn löytymisen toivossa, jotkut jopa ulkomaille, on kerätty itsetunnon rippeet kymmenien tai satojen "valintamme ei kohdistunut sinuun" viestien jäljiltä tai on kuunneltu radiohiljaisuutta vuodesta toiseen.
Itse olisin hajonnut alle vuodessa. On kyse eri alojen koulutuksen saaneista henkilöistä, jotka ovat elämänsä aikana ottaneet työtä kuin työtä vastaan, mutta he ovatkin esimerkiksi firmojen lakkauttamisen johdosta yhtäkkiä - tahtomattaan - pudonneet kyydistä.
On myös ollut tilanteita, joissa koulutus on ollut este työpaikan saamiselle monipuolisesta työhistoriasta huolimatta - työnantaja olettaa ettei työ käy, vaikka olisit kirjoittanut hakemusta huolellisesti parikin päivää, koska olet aidosti paikasta kiinnostunut.
Voisiko olla niin, että työnhakupalveluihin sovelletaan kestävän kehityksen periaatteita: Kartoitetaan ongelmat kunnolla ja pohditaan pitkän tähtäimen ratkaisuja sen sijaan, että räiskitään pikaisesti lakipaketti kokoon miettimättä aidosti siitä koituvia seurauksia? Hyvinvointivaltion tolokun työnhakijat tarvitsevat tolokut päättäjät.
Henna Holtinkoski
oikeustieteiden opiskelija, YTM
Englanti
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.